Kielojen aikaan

Kouluajoilta on jäänyt mieleen biologian kirjassa ollut kappaleen otsikko: "Kielo ja tuomi kukkivat koulun päättymisen aikoihin."
Näin ei enää juurikaan ole, vaan kyllä keväät ovat aikaistuneet ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Nyt kukkivat juuri kielot, omenapuut ja syreenit, tuomet ovat jo lopettelemassa kukintaa. Tämä vuosi on tosin varmasti keskiarvoa vähän etuajassa, puutarhassa tapahtui ihan parissa päivässä alkuräjähdys kun kaikki kasvit tulivat niin äkkiä esille ja kukkaan. Onkohan meillä mitään enää juhannuksen aikoihin?

Kielo on ihana kukka, ja kerään joka kevät niitä maljakkoon, näin on tapahtunut lapsesta asti. Kotona meillä oli kielopaikka, sieltä haettiin tuoksuvaiset niin kauan kunnes tapasimme siellä kyykäärmeen köllöttelemässä kivellä. Miten voikaan lapsi pelästyä niin paljon. Juoksin itkien koko matkan kotiin peltojen poikki, kun muut huutelivat perässä. Koskaan ei enää tuolla käyty, vaan etsittiin toinen kielopaikka. Ja kammo käärmeisiin tuli, on tosin mennyt jo pois kun niitä aikuisiällä on tavannut.

Kielot kuuluivat myös koulun kevätjuhliin. Keräsimme sinne valtavia kimppuja jotka tuoksuivat huumaavalta, kun aamulla aikaisin tulimme juhlaan esiintymään ja laulamaan suvivirttä.

Ajat muuttuvat, ei ole enää välttämättä lapsilla kevätjuhlia, liekö suvivirttäkään. Minun poika on suurkoulussa jossa yli 900 oppilasta, koskaan ei ole ollut mitään kevätjuhlaa. Keskenään pitävät jotain nyyttikestejä, syövät sipsejä, katsovat leffaa ja pelaavat kännyköillä. Se on nykypäivän kevätjuhlaa. En ole siis koskaan nähnyt kun poika pokkaa todistuksen. MUTTA ensi vuonna kun hänellä alakoulu loppuu, on joku ruusutilaisuus johon vanhemmatkin kutsutaan mukaan. Sitä odotellaan!
(Muoks* Kuudesluokkalaisten ruusujuhla oli järjestetty arkipäivälle keskelle päivää, joten eihän työssäkäyville vanhemmille ollut mahdollisuutta päästä katsomaan tilaisuutta.)

Huomasin, etteihän minulla ole oikeastaan pieniä maljakoita ollenkaan. Myin vanhan "kielomaljakon" (Kastehelmi) juuri pois. Löytyihän sitten tuo matala Kehrä.

Helteistä viikkoa!

Turkoosia

Kuvasinpa nyt tätä turkoosia sakkia, on kyllä lasin väreistä yksi kauneimmista. Keltaisista ja turkooseista lasiesineistä saa aika kivan asetelman, hyvin sopivat yhteen. Minulla sellainen juuri tuolla vitriinin päällä.
Kotimaista turkoosia löytyy Riihimäen lasilta jonkin verran, mutta on selvästi yksittäisissä maljakoissa harvinaisempi väri. Mutta sitten taas on joitakin turkoosisia lasistoja, esim. Nanny Still valitsi suunnittelemilleen sarjoille mieluusti turkoosin värin, esim. Flindari ja Harlekiini.

Kuvassa on vasemmalta Riihimäen lasin Tamara Aladinin maljakko joka oli tuotannossa vain vuosina 1967-68.
Keskellä Oberglas Itävalta, ja reunassa tšekkoslovakialainen Sklo Union, mallin suunnitellut Jan Schmid 60-luvulla.
Sklo Union oli hyvää tuontilasia 60-70-luvuilla, sopi annettavaksi lahjaksi siinä missä kotimainenkin lasi. Kauniita malleja. Nyt nettiaikana nekin pystyy jo hyvin tunnistamaan.

Pastoraali-sarjaan lisää astioita

Juhlavuoden mukeista kaikista ostetuin oli Esteri Tomulan koristeellinen Pastoraali. Se oli monesta paikkaa loppu jo heti alkuunsa, ja täydennystä sai odotella tovin.
Eipä siis ihme, että Arabia on ottanut tuotantoon lisää Pastoraali astioita.
Tässä on haisteltu selvästikin hyvää myyntiä.

Sarja on esitelty lehdistölle eilen, ja mukin valmistus jatkuu, sekä uudet osat ovat: kaadin, kulho, tarjoilualusta ja kaksi lautasta. Myyntiin syksyllä.

Virallisia kuvia ei vielä ole julkaistu, mutta eilisiä "kurkistamiskuvia" löytyy esim. Instagramista  #pastoraali ja Arabian Facebookista.

Rillataan rillataan

Minun lapsuuden kesiin kuului grillaus, koko perhe isovanhemmat mukaan lukien kokoonnuttiin punaisen grillin äärelle kesäiltoina tai sunnuntai iltapäivisin.

Hiilloksella tirisi useimmiten makkarat, en muista että juurikaan mitään "hienompaa" evästä sillä olisi laitettu.

Ja sitten kun grillaus oli loppu ja aikuiset menneet sisälle, me lapset aloimme grillaamaan omia herkkujamme loppuhiilloksella. Eli kasvien lehtiä, kukkia, puupalasia, käpyjä ym. luonnosta löytyvää. Tuli hyvät hiiltyneet leikkiherkut.

Kodin kuvalehti 1973

Meillä oli tämä Arabian kupugrilli joka tuli markkinoille kesäksi 1973, pallogrillin esiäiti.

Grillin ideoitsija ja suunnittelun alkuunpanija oli emalitehtaan yli-insinööri ja tuotantopäällikkö Gustaf Gahmberg. Lopputulos lienee kuitenkin tiimityön tulos. Tarkkasilmäiset huomaavat, että grillin kannen kahvana on Seppo Mallatin suunnittelemien Finella kattiloiden kahva.

Mutta tuossa mainoksessa tulee hyvin esille grillin erinomaisuus verrattuna sen ajan tyypillisiin avogrilleihin.

Grilliä valmistettiin pitkään, vielä 90-luvulla, värit vain vaihtuivat muodin mukaan: sävyruskea, sävyvihreä, musta.

Grillihetkiämme on myös valokuvattu, tämän löysin tätini albumista, kännykameralla siitä näpsäisty joten kuva on vähän huono.
Mira koirakin tarkkana herkkuja kärkkymässä, ja minä tuossa enkelihiuksisena, isä ja äiti. Vuosi on ehkä -74, kevätkesää mennään kun omenapuut kukassa.
Mutta aina ei grillaus ollut näin auvoista, välillä oli ongelmia syttymisen ja hiilloksen saamisen kanssa. Mutta eikös se niin menekin, että sitten kun vasta on paras hiillos, niin makkarat on jo paistettu?

Kirppispostaus

Harvemmin tulee lähdettyä näistä lähinurkista muualle maakuntaan kirppiksille. Joskus vaihtelu kuitenkin virkistää. Ja noilta maaseutukirppiksiltä voi tehdä tosi hyviä löytöjä, siellä ei ehkä hintataso ole ihan niin tapissa kuin kaupungeissa.

Tähän ensi alkuun kuitenkin jo talvella löytynyt maaseutukierroksen tulos.

Käyttökuntoinen Heikki Orvolan Visit kahvi/vesipannu olisi ollut jo tuolla kuudella eurolla halpa, mutta tuossa pöydässä oli kaikki tavarat vielä puoleen hintaan! Tuli naurettavan halpa.

Ostopaikka kirpputori Matruska Villähteellä.

Tällainen pannu meillä oli kotona 80-luvulla, teevesiä tuli keiteltyä. Syksyllä juttelimme äitini kanssa näistä meidän vanhoista tavaroista, ja tuostakin pannusta, vaan eipä hän muistanut sitä ollenkaan. Mitään vikaa hänellä ei muistissa ollut, ei vaan muuten ollut jäänyt mieleen. Itse sitä tuntuu muistavan joka ainoan kipposen ja kupposenkin joita meillä oli.

Visit oli viimeisiä Arabia emalin pannuja, kahta kokoa, ja väreinä valkoisen lisäksi punainen ja vaaleansininen. Yllättäen tätä pannua näkee aika harvakseltaan kirpputoreilla.

Sitten on eilisen ostoksia:

Helena Tynellin Palkki maljakko oli näin halpa ihan vaan siitä syystä että sitä ei oltu tunnistettu. Muuten Iittalat ja Riihimäet kun tuolla lahjoitustavarakirpputorilla oli vitriinissä "oikeilla" hinnoilla.

En voinut ohittaa Seppo Mallatin vauvakasaria! Söpö pieni ja täysin kayttökuntoinen. Valkoisena Finella kattiloita valmistettiinkin vielä Hackmanin aikana -80-luvun loppuun, joten voi olla sen ajan tuote kun säilynytkin niin hyvänä. Maksoin pikkuisesta 0,8 litraisesta 12 euroa.

Sitten käväisin kirpputorilla jota pitää yllä evlut seurakunta, ja juuri sattuikin kaikki kierrätystavara olemaan puoleen hintaan. Tosin heilläkään vitriinituotteet ei kuulu koskaan tähän tarjoukseen.

Hyllystä pongasin kauniin turkoosin kulhon, että tuo olisi nätti salaattikulhoksi. Käteen otettua aloin katsomaan, että onko tämä hitti joku näin upea kulho. Pohjassa olikin teksti ORREFORS Fuga.
Kulhon on suunnitellut Sven Palmqvist 50-luvulla, ja Fuga-sarja on Ruotsissa klassikko. Kulhoa on tehty uustuotannossa, mutta pohjamerkinnät on niissä erilaisia, eli tämä minun löytö on aito vanha. Kulho maksoi alen jälkeen 50 centtiä.

Ruotsiksi asiasta tietoa täällä.

Ilves-tölkkejä ei kait voi olla koskaan liikaa. Olen löytänyt niitä myös lasinkeräyksestä, paksuna lasina säilyvät usein ehjinä vaikka ne sinne kevyesti heittäisikin.
Tämä tölkki on loppuajan tuotantoa, koska siinä on muovinen tiiviste ja kansi. Kannessa lukee sisäpuolella RIIHIMÄEN LASI. Kun Ilves-logo metallikansista poistui, tehtiin niitä vielä värillisinä ja esim. ruudukkokuviolla. Ilves-tölkkejä valmistettiin tehtaan loppuun saakka, vuoteen 1990.
Näiden hinnat ovat kyllä nousseet ihan järkyttävästi, monilla on käsitys että on suurikin aarre. Kuitenkin purkkeja on tehty valtavia määriä, ja niitä on ihan joka kirppiksellä myynnissä. Kyseessä joka kodin tuiki tarpeellinen säilömisastia. Muistan meilläkin esim. etikkakurkut jotka lilluivat tillin varsien kanssa isoissa Ilveksissä.
Minun ostos on 2 litrainen ja maksoin siitä 1.75 euroa.

Ja vielä Tampellan pellavaa, keskikokoisia pöytäliinoja. Keltainen on Dora Jungin Yrttitarha.
1.50 euroa kappale.

Mukavaa keväistä viikonloppua!