"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

24. huhtikuuta 2018

Arabian puhalluskupit

BR-malli
Arabian 60-70-luvun puhalluskupit tuovat mieleen mummolan.
Minunkin mummolassa arkikuppeina olivat kokonaan keltaiset Kesto-puhalluskupit. Vieras- ja juhlatarjoiluun oli sitten toiset kupit. Kävimme joka sunnuntai kaffeella, mutta sen verran omaa väkeä olimme, että mummo kattoi meille kuitenkin Kestot.

Puhalluskupit olivat työläiskoteihin suunniteltuja "halpoja" kuppeja, niissä ei lähdetty hakemaan täydellisyyttä, ja tulos on rouheampi, näkyy esim. lasituksessa ja värien epätasaisuutena/leviämisenä.
Raikkaat vihreät, keltaiset ja siniset puhalluskuviot olivat omiaan sen ajan pop-henkeen. Kepeillä värikkäillä koristeilla saatiin iloa arkeen.
Yleisin kuppimalli oli Kaj Franckin suunnittelema AA-malli, sekä Göran Bäckin v. 1969 suunnittelema BR-malli. Nämä kupit olivat suoralinjaisia, joihin kuviot olivat helppo toteuttaa. Vain joidenkin koristeiden ja niiden suunnittelijoiden nimet ovat tiedossa. Mutta tuotteliaimpina olivat rouvat Uosikkinen ja Tomula myöskin näissä koristeissa.

Puhalluskupit ovat nyt kuppikeräilijöiden unelmia. Etsitään kokoelmaan puuttuvia koristeita ja värejä, ja taas löytyy joku jonka olemassaolosta ei ollut edes tietoinen! Erilaisia kun on useita kymmeniä. Tiedän tapauksia jotka ovat täysin hurahtaneita tähän kivaan keräilyyn.


Minun kohdalle sattui kirpputorilla hieno kokonaisuus, neljälle kupit asetit pullalautaset sekä sokerikko ja kermakko. Sarja kulkee nimellä Miranda. Tuotannossa ollut 70-luvun alkupuolella, n. 1971-75.
Koko setti maksoi 15eur, joka on kyllä edullinen, pelkkä sokerikko-kermakkokin maksaa vähän enemmän.
Jospa tästä lähtee minullakin puhalluskuvioiden keräilyinnostus. Täytyy pitää silmät auki näidenkin varalta.

14. huhtikuuta 2018

Sokerityttö

Oletteko jo huomanneet kaupoissa uudet sokerin juhlapakkaukset?

Suomen Sokeri täyttää 100 vuotta, ja sokeria tullaan pakkaamaan juhlan kunniaksi kolmeen erilaiseen retropakkaukseen.

Kuva:dansukker.fi
Sokerityttö jäljittelee 50-luvun pakkausta, tuttu punainen Toppa on 60-luvulta ja oli käytössä 80-luvulle saakka. Marjakuvitus on 1990-luvun alusta.

Nyt kaupoista pitäisi löytyä Sokerityttöä ja Toppaa, joka on pakattu vain 1kgx10 kääreeseen, sitä saa pienistä kaupoista jotka eivät ota sokeria lavoittain myyntiin. Marjat kuosi tulee kesällä ja Toppa isoon myyntiin loppuvuodesta.

Suomen Sokerin sivuilla voi äänestää suosikkipakkausta, taidan äänestää Sokerityttöä, vaikka tuo Toppa onkin sellainen klassikko.

Ja nyt lähden leipomaan jonkun lauantaiherkun, ja osallistun sillä Instagramissa arvontaan #sokeriasuomesta.


10. huhtikuuta 2018

Pellavan lumoissa

Kirjoittelinkin jo aiemmin, että keräilen pienimuotoisesti edullista silmää miellyttävää Dora Jungin pellavatuotantoa, mutta kyllähän muukin vanha kotimainen pellava kiinnostaa.
Luulen, että kiinnostus on muillakin lisääntynyt, vaikka tässä on ollut välissä aikoja jolloin niitä ei arvostettu. Kirpputoreilta löytyy tosi edullisesti, mutta myös kalliilla. Osa hinnoittelijoista tietää mitä pitää näpeissään, osa ei.
Valitettavasti minulla ei vaan ole oikein sopivia pöytiä kaikille liinoille, joten suurempaa käyttöä niille ei ole. Ihailen välillä.

No nyt minä sitten taas muistelen, että miten meillä kotona oli aikoinaan, oliko muodikkaita 50-70-luvun pellavaliinoja, ja ei ollut. Ne mitä harvoin käytettiin, oli jo edellisen sukupolven peruja, eli paljon vanhempia.

Tässä kasassa on alimmaisena levitettynä ja vielä silitystä vailla oleva Dora Jungin Timber, tuotannossa 1957-73.
Punainen Apila on Beata Liljeroos-Söderholmin, tuotannossa 1932-68. Pirteä poikkeava väri!
Sitten Dora Jungin Annansilmä, 1966-71.
Päällimmäisenä on Sirkka, joka virheellisesti usein mainitaan Dora Jungin suunnittelemaksi, mutta ei ole.
Sitä ei löydy Tampereen museoiden tietopalvelusta Jungin pellavien joukosta, eikä myöskään Dora Jungin tuotantoa käsittelevästä kirjasta.

Tampereen museot antaa tämän tiedon:
  • Tarkenne: Malli: 489 Sirkka
  • Valmistaja: Oy Tampella Ab; tuotannossa 1967-1973
  • Valmistuspaikka: Suomi, Tampere
  • Suunnittelija: (Turkkil.?)
  • Tarkenne: 1967-1973
  • Ajoitusaika-arvio: 1960 - 1979
  • Valmistusaika-arvio: 1960 - 1979

8. huhtikuuta 2018

Myyn

Heippa, laitoin huutonettiin muutaman kankaan ja koruja, jos jotakuta kiinnostaa.

On tulossa yllättävä menoerä eli PERINTÖVERO, johon kerään rahat myymällä tavaraa pois. 

Kannattaa seurailla koko kevään, myyn nyt jatkossa koko ajan. 
Myyjätunnukseni on guineanliisa.

Tori.fi:ssä myyn myös, siellä enemmän lasia ja astioita, noudettavia että postitettavia juttuja. 

Mukavaa alkavaa viikkoa, taitaa tulla kesä!

6. huhtikuuta 2018

Vuoden tärkein designelämys?

Designmuseossa Helsingissä on avautunut näyttely Timo Sarpanevasta, ja mediassa onkin ollut siitä jo paljon juttua. Esillä on ollut varsinkin Marjatta Sarpaneva kertoen puolisonsa työstä ja teoksista.

Ihmiset ovat hakeneet myös netistä tietoa aiheeseen (Marjattaan) liittyen, ja minunkin muutaman vuoden takainen juttuni, jossa on vanhan lehden kansikuvassa Marjatta Svennevig, on noussut kuukauden luetuimpiin, että jopa koko blogin kolmanneksi luetuimmaksi!
Sivua on katseltu yli 9500 kertaa. Näyttäisi, että se on myös linkitettynä jonnekin muulle sivustolle.

Sarpanevaa löytyi tällä viikolla kierrätyskeskuksen SAA OTTAA-hyllystä.
Finlandia-sarjan maljakot tulivat tuotantoon 1964, erilaisia puumuottiin puhallettuja esineitä.
Tämä signeerattu Finlandia on arvoton, koska reunassa on useampikin kolhu. Käyttöarvo jää jäljelle, ja maljakkona se kuitenkin virkaansa voi toimittaa.

Minulla on paljon Sarpanevan lasia, ja kyllä rakkaimmiksi sanon Festivo kynttilänjalat, ne ovat aina tuossa esillä ykkösestä viiteen solmuun.
Ja tuo näyttely pitää ehdottomasti käydä katsomassa!

Mukavaa viikonloppua!

4. huhtikuuta 2018

Orvolan vihanneskattila


Heikki Orvolan 80-luvun alussa suunnittelemaa emalikattilaa sanotaan lähteestä riippuen milloin Vegetaksi, Vegataksi, Vegetaariaksi tai Vegetariaksi. (Helena Leppäsen ja Liisa Laukan emalikirjoissa puhutaan Vegetasta.)
Kattilaksi tätä ei heti uskoisi, mutta kattila se on, valurautapohjalla. Kattilaan kuuluu ruostumaton teräskansi. Aika harvoin kansi kulkee enää matkassa, usein ovat myynnissä näin ilman. Ehkä se kansi vaikuttaa vähän eri parilta, ja on unohdettu jonnekin. Käyttömahdollisuus ei rajoitu pelkästään kattilaksi, malli sopii hyvin myös kulhoksi, joten se kansi ei ihan niin välttämätön ole.

Tämä hyväkuntoinen kattila oli myynnissä Pelastusarmeijan kirpputorilla, ja mielestäni aika edullinen. (Vaikkakin se kansi uupuu.) 13 euroa ei ole paha hinta kotimaisesta kuvioemalista, ja tuostahan sain vielä sen parin euron alennuksenkin kanta-asiakkaana.

Nyt täytyy koluta sitten kirppiksien kansilaatikoita, josko löytäisin vielä sen kannenkin.

Kattiloita on valmistettu kahta kokoa 2,8l ja 3,5l, vihannesaiheella tai kokonaan valkoisena. Sekä malli että koriste Heikki Orvolan kynästä. 

Ja tadaa, eipä kovin montaa kirppiskierrosta tarvinnut tehdä kun kansi jo löytyi.

Nyt hän on täydellinen.