"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

30. marraskuuta 2017

Nukketonttu

Vielä en ole löytänyt kovin montaa Weisteen piipunrassitonttua, tiukassa tänä vuonna. Mutta tämä nukketonttu on ehkä vielä parempikin löytö.

Hänellä on hiukan huolestunut hätääntynyt ilme ottaessaan tukea puunkarahkasta, ja kädessä aito kynttilä, jota on vähän poltettu. Parta ja tukka pumpulia. Korkeus n. 18cm.
Puun pohjaan on onneksi iänmäärittelyn varmistukseksi kirjoitettu vuosiluku "1972".
Mutta muuten ei tietoa mistä tulee.

24. marraskuuta 2017

Kynttilöitä ja jalkoja

Kerroin aiemmin, että vainuan mustien metallijalkojen perään, ja joitakin siroja yksilöitä on löytynyt, joista kotiutettu nämä kaksi.
Kynttilät ostan myös kirpputoreilta jos vain ovat kotimaisia, jolloin palamistulokseen voi kutakuinkin luottaa. Tosin kynttilöitä poltan hyvin vähän.

Mutta ohimennen on löytynyt myös muita kynttilänjalkoja, lasisia.

Värittömät ovat Iittalan Timo Sarpanevan Fiestat 80-luvulta, näitä olenkin etsinyt jonkun aikaa. Valmistettu kolmea kokoa, nämä keskikokoa.

Sininen on Kumelan lasitehtaan, suunnitellut Marjut Kumela. Olisi ollut myynnissä tälle pari, mutta siinä oli reunassa pieni risku, niin en tässä kohtaa sitä halunnut ostaa.

Pikkurahalla, sininen euron ja Fiestat 2eur/kpl. (SPR Kontti repii taas varmaankin pelihousut kun arvotavaraa mennyt halvalla maailmalle. Olen IG:hen laittanut näitä ostoja joitakin, ja ovat ihmetelleet halpoja hintoja.)


Jäyhät pukkisedät, ei työt paina kun kädet taskussa. Hahmokynttilöitä ei taida enää kotimaiset kynttilätehtaat tehdä. Olivat suosittuja vielä 60-70-luvuilla, mutta käyttökynttilöiden halpatuonti pani lopullisen pisteen hauskoille kynttilähahmoille.
Halpatuontihahmoista meillä taitaa olla kaikilla kokemusta, palaminen ei hääppöistä, sopivat paremmin vain koristeeksi.
Mutta nämä pukit uskaltaa polttaa, sillä ne ovat kotimaisen Juhavan kynttilätehtaan tuotoksia.


Riihimäen lasin Carmen onkin ostettu jo aiemmin, laitoin siihen huippuun malliksi Juhavan antiikkipallon.

Antiikkipalloja olen löytänyt kirppareilta, mutta nyt on kuulunut mukavia uutisia Juhavalta.
He ovat alkaneet valmistaa kynttilää uudelleen, aitoa alkuperäistä Timo Sarpanevan suunnittelemaa antiikkipallokynttilää. Sarpaneva on suunnitellut ne Festivo-kynttiläjalkansa kanssa yhteensopivaksi, olihan tuo kynttilänjalka silloin todella suosittu.
Kynttilöitä voi ostaa Sacrum verkkokaupasta tai kivijalkakaupasta Helsingistä. Juhavan kynttilät ovat 100-prosenttista steariinia eivätkä savuta tai nokea. (Puttipajan vastaava pallokynttilä on tehty parafiinista.)


"Arki haihtuu, kun valo Juhavaksi vaihtuu"
Kuvaaja: Lauri Pietarinen 70-luku Helsingin kaupunginmuseo
www.finna.fi


20. marraskuuta 2017

Finel Kehrä kulho

Suuren suosion vuoksi koristelluiden emalikulhojen myynti on siirtynyt hyvin pitkälti nettiin erilaisiin huutokauppoihin, kauppapaikkoihin ja Facebook ryhmiin. On siis aika tuuria löytää niitä vielä vapailta markkinoilta, kirpputoreilta.

Kehrä kulhon nyt kuitenkin joku ihana oli antanut Pelastusarmeijan kirpputorille myytäväksi. Varsin hyväkuntoinen pieni (0,7litraa) kulho oli hinnoiteltu pikkaisen yläkanttiin, mutta kanta-asiakkaan alennuksella hintaa ei kuitenkaan jäänyt paljon yli kympin.

Nämä matalat 4600-sarjan kulhot ovat Kaj Franckin 50-luvulla suunnittelemia, sisäkkäin limittyviä kokoja on kuusi. Mataluus lienee ollut haasteena koristeiden käytölle, mitään korkeaa ja isoa rämpsyä ei ole voinut käyttää. On käytetty vain muutamia koristeita, ja niitäkin madallettuna: Tatti, Kukka, Kehrä, Sinivuokko ja Elisa.

17. marraskuuta 2017

Kunnes jälleen tapaamme


Tulipahan ihan tippa silmään kun tapasin tämän tonttuperheen kirpparilla.
Tässä on nimittäin tuttu sakki lapsuudestani, joka on vuosien saatossa hävinnyt mystisesti jonnekin. (Koira syönyt?)
No ei ole SE sama perhe kuitenkaan, vaikka samanlainen. Perheen pojallakin sama takakeno, pysyy pystyssä vain vaivoin. Hän ei kuitenkaan tarvitse sinitarraa jalkapohjiinsa kuten "veljensä."

Pieni tarina tähän joulukoristeeseen liittyy, siksikin se tuo niin vahvasti mieleen muistoja.

Elettiin 80-lukua ja tulin kerran myöhässä kotiin, kyläpaikassa oli mennyt pitempään, enkä ollut ilmoittanut siitä kotiin.
Vanhemmat huolesta mykkyrällä ettei ole mitään vain sattunut, autokolaria tms., jolloin palattuani sain aiheesta läksytystä. Siinä jonkun itkunkin tirautin, jolloin äiti lohdutellakseen näytti tonttuperheen jonka oli sinä päivänä ostanut: "Kato kuinka hauskat, eikö oo kivat?" 💓

Tonttuja on myyty Anttilassa, Anttilan joulukuvastossa vuodelta 1979 komeilevat kansilehdellä.

13. marraskuuta 2017

Ryijy - Kudonnaisten kuningatar

Ryijyt, raanut, täkänät...
Nämä kaikki muistan lapsuudesta kotoa, mummolasta, naapurista, kylästä. Uskallanko sanoa, että joka kodissa oli ainakin joku kudonnainen seinällä?

50- ja 60-luvut olivat suomalaisen taideryijyn kukoistuskautta, kansainvälisestikin mitattuna. Kotimaiset suunnittelijat voittivat palkintoja monissa ulkomaisissa kilpailuissa. Ryijyjä valmistavat yritykset ja markkinoijat, suurimpina Suomen Käsityön Ystävät, Neovius ja Helmi Vuorelma, eivät enää pystyneet tyydyttämään kasvavaa ulkomaista kysyntää käsityömenetelmin.

v. 1963 käynnisti tuotannon Finnrya, joka kutoi ryijyt täysteollisesti koneella. Mm. Marjatta Metsovaara, Oili Mäki ja Ritva Puotila kiinnostuivat teollisesti valmistettavien ryijyjen suunnittelusta. Nämä ryijyt olivat lattialla pidettäviä lyhyt- ja tiheänukkaisia ryijymattoja. Suurimmat markkinat olivat Yhdysvalloissa. Metsovaaran tunnetuin ryijymatto lienee sinisen tai punaisen sävyinen Simpukka.

Suurta yleisöä, eli kotikutojia ei kuitenkaan unohdettu, vaan heille tuotettiin myös taiteellisesti hienoja ja vaikeustasoltaan erilaisia ryijyjä. Valikoima oli suuri, ryijyjä sekä ommeltiin kankaalle että kudottiin kangaspuissa.

70-luvulla ryijyfanitus alkoi hiipumaan, ja niistä tulikin enemmän julkisten tilojen, ei niinkään kotien tekstiilejä, ryijy ei sopinut enää moderniin kotiin. 80-luvulla ryijyjä pidettiin enää pölyä keräävinä epähygieenisinä muinaisjäänteinä jostain kaukaa.
Täytyi mennä yksi sukupolvi ennen kuin ryijyistä alettiin taas kiinnostumaan. Nyt ryijy tulee taas, ja arvostus on nousussa.

***
Meillä oli ja on edelleenkin suvussa kovia käsityönaisia. Ryijyjäkin on tehty aikoinaan siis monen naisen voimin, ja kun ei itse osannut/halunnut tehdä, hän sai sellaisen lahjaksi. Yleistä oli että äidit kutoivat lapsilleen ryijyn vietäväksi oman ensimmäisen kodin seinälle. Näin ryijy on osa suvun historiaa.

Kotonani maalla on seinällä kaksi ryijyä, toinen mummon (s. 1912) kutoma, tyypillinen ruskeasävyinen funkisryijy geometrisine kuvioineen.
Toinen äidin tekemänä.

Leena-Kaisa Halmeen Kuura on suunniteltu Ateneumin ryijykilpailuun v. 1961. Ja samalla vuosikymmenellä on myös äitini tämän kangaspuissa paukutellut. Tarvikepaketti oli ostettu Helmi Vuorelmalta.
Tämän ajan ryijyistä melkoinen osa oli voimakasvärisiä ja dramaattisia, mutta mallistoista löytyi myös vaaleampia hillitympiä sävyjä.
Kuura on ajaton malli, ja on edelleen myynnissä Ryijypalvelussa.

Omin käsin 1965
Ajalle tyypillisiä olivat ns. valööriryijyt joissa värit hehkuvat, vaalenevat ja syvenevät, sekoittuvat toisiinsa ja häipyvät. Vaativia kutoa ammattilaiseltakin.
Ritva Puotila suunnitteli Suomen Käsityön Ystäville n. 70 ryijymallia.


Muotisorja 1966
Terttu Tomero oli Neoviuksen pääsuunnittelijoita, malleja kertyi n. 50 erilaista.


Sorjat pukimet 1965
1960-luvun puolivälissä Tomero suunnitteli Neoviukselle sarjan pitkiä ja kapeita ryijyjä.
Niistä tuli suosittuja, koska sopivat paremmin myös pienempiin kaupunkilaiskoteihin.


Kaunis koti 1965
Reino Kosken Huurre, valkoisen, mustan ja harmaan sävyjä.
Huurre voitti II palkinnon Neoviuksen ryijykilpailussa v. 1959.


Kaunis koti 1964
Kosken AHJO, palkittu kolmella kultamitalilla.


Sorjat pukimet 1965
Helmi Vuorelma oli aikoinaan suomidesignin ykkösliike Lahdessa.
Omien tuotteiden lisäksi siellä myytiin mm. Aarikkaa, Marimekkoa, Vuokkoa, kotimaista lasia ja keramiikkaa.
Liike tuli tutuksi kun haettiin käsityötarvikkeita milloin äidin milloin mummon tarpeisiin.
Kansallispuvutkin hankittiin meille tytöille, äiti ompeli itse tarvikepaketeista. Sain Hollolan kansallispuvun, 70-luvulla kaikki kylän lapset kun tanhusivat isoista pieniin.

Omin käsin 1965


***
Ryijyn arvo? Tätä kysytään nyt paljon.
Yleisesti ottaen ryijyn arvon tulisi olla vähintään vastaavan ryijypaketin hinta nykyisin. Mutta eihän se ihan niin mene. Kirpputoreilla ja yksityiskaupassa puhutaan kuitenkin vain kympeistä, hyvällä tuurilla satasesta. Katselin juuri kirpulla aikoinaan suositun ja paljon tehdyn Pirkka -ryijyn hintaa kun oli kaksi erikokoista myynnissä, hinnat olivat 45eur ja 75eur.

Mutta sitten jos ryijyn on kutonut ammattilainen arvostetussa kutomossa, suunnittelijanakin kuuluisuus (esim. Ritva Puotila), pitäisi sen vaikuttaa ryijyn arvoon nostavasti. Näitä en kympeillä lähtisi myymään.

Mielenkiintoista seurata mihin ryijyjen kiinnostus nousee tulevina vuosina, ja tulevatko nämä upeat kultakauden ryijyt vielä tosissaan muotiin.

Tietolähteet: Ryijy elää Suomalaisia ryijyjä 1778-2008
                     Omin käsin nro 1/1965
                     internet


2. marraskuuta 2017

Joulustelu hyvässä vauhdissa

Kirppareilla on joulustelu alkanut, tosin kaikki eivät ole vielä aloittaneet ollenkaan. Huono heille, sillä joulutarjonta toisi lisää asiakkaita. Fidasta olen ostanut jo vaikka mitä, ja huomaan poikkeavani useammin katsomassa.

Joka vuosi etsin vähän erilaisia juttuja, vaikka samat piipunrassitontut ja kuusenkoristeet ovat listalla aina.
Tänä vuonna yritän löytää kauniita metallisia 50-60-luvun kynttilänjalkoja.
Mustia metallijalkoja on tarjolla pilvin pimein, mutta niistä pitäisi osata katsoa ovatko uutta tuotantoa, vai oikeasti vanhoja.
Vanhoissa on usein käytetty koristeena lasipallukoita tai muovi/niinipunoksia, muotoilu on siroa torvimaisine kynttiläpesineen.

Kuvia tällaisista kynttilänjaloista voi hakea sanoilla retro metall ljusstake, tulevat useimmin nimittäin Ruotsista.

Fidasta ostettu kynttilänjalka 2.60eur, joka on mun silmiin vanha.
Juttelin myyjän (minua vanhempi) kanssa,
ja hän kertoi muistavansa lapsuudenkodista vastaavan.
Sinisistä lasineliöistä paistaa kauniisti valo läpi, kun asettaa kynttilänjalan ikkunalle.