"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

22. syyskuuta 2017

Dora Jung, pellavataituri

DORA JUNG 1906-1980
Keväällä innostuin hurjasti Dora Jungin tuotannosta luettuani hänestä kertovan kirjan.
Alkoi uusi bongauskohde kirppareilla, Doran kattaustekstiilit. Löytyykö mitään ja millä hinnalla?

Ja nyt kun mennään syksyä, niin ei ole ollut ollenkaan vaikeaa niitä löytää. Valitettavasti usein niissä on jo vuosikymmenten tahrat pinttyneenä tai kangas kulunutta. Sitkeästi laitetaan myyntiin kuitenkin "kansallisaarteena", vaikka joitakin en olisi ilmaiseksikaan huolinut kun oli niin huonossa kunnossa.

Dora Jung alkoi suunnittelemaan Tampellalle 50-luvulla kun tablettimuodista siirryttiin enemmän pöytäliinojen käyttöön. Hän halusi saada taiteensa tutuksi koko kansalle, ja teollinen massatuotanto mahdollisti tämän. Paitsi että hän suunnitteli uutta, myös joitakin hänen kutomonsa uniikkimalleja siirrettiin tehdastuotantoon pienin muutoksin.

100 Ruusua lautasliinat 2.50eur/2kpl
Dora Jungin ehkä tunnetuin ja suosituin malli on 100 Ruusua joka on tehty Stockmannin 100-vuotisjuhlaliinaksi vuonna 1962. 70-luvun lopulla mallia oli saatavana jopa 25 eri kokoa.
Nyt Sataa ruusua valmistaa Lapuan kankurit.

Kirppareilla yleisimmin näkee Yrttitarha liinoja myynnissä, eivätkä ole kalliita. Kuosi on kyllä aika vaatimaton, ei kiinnosta minua.


Strada pöytäliina oli oikea tuurilöytö. Myyjä oli juuri tuonut tavaraa pöydälleen kun satuin paikalle.
Täyspellavainen damastiliina on 6-hengen ruokapöydälle, tahraton, hajuton, kuin uusi!
Hinta 3eur.

Strada on suunniteltu Tampellalle 60-luvun alussa, nimeen on saattanut vaikuttaa taiteilijan tekemä matka Italiaan. Mallissa kulkee keskellä leveä raita "strada" ja tämä on ainoa Tampellan valmistama pöytäliina, jossa on Doran signeeraus. Merkki muistuttaa kangaspuita tai hevosta. Dora puhuikin itse "Min häst."
Liinasta on useita värejä, luulen että tämä on kuparinruskea.


Puolipellavainen Perhonen on suunniteltu 70-luvun alussa, liinassa on kahdeksan erilaista perhoslajia. Nyt käytettiin hillittyjen värien lisäksi jo muodin mukaista voimakkaampaa, perhosta on tehty myöskin mm. oranssinpunaisena.
Ja jos Strada oli ilmeeltään ajalle tyypillinen graafinen, 70-luvulla siirryttiin esittäviin aiheisiin, luontoon ja kukkiin.
Perhonen jäi Doran viimeiseksi Tampellalle suunnittelemaksi malliksi.

Nämä minun ostamat perhoset ovat kokoa 130*260cm, sininen Pelastusarmeijan kirpulta 12.50eur kanta-asiakkaan alella, priimakuntoinen. Vihreä normaalilta pöytäkirppikseltä 3.50eur, vähän pesuissa jo nyppääntynyt.

Perhoset ei erotu niin hyvin kuin sinisessä. Kirpulla olen katsellut myös sitä punaista, eikä siinäkään  perhoset erotu kovin hyvin.

Ja Doran liinojen etsiminen jatkuu tietysti, haluaisin löytää esim. Calendulan kirkkaissa väreissä tai Omena pikkuliinan.
Parhaiten Doran liinoja oppii tunnistamaan lukemalla kirjan DORA JUNG - TEKSTIILITAITEILIJA - TAIDEKÄSITYÖLÄINEN - TEOLLINEN MUOTOILIJA, kirjassa on luettelo kuvineen Tampellalle suunnitelluista malleista.


19. syyskuuta 2017

Tummat taulut

Muistatteko näitä tauluja, edullista joka kodin taidetta? 60-luvulta eteenpäin, erilaisia aiheita.
Kuviot ovat muovia, ja kohollaan alustasta joka on kovalevyä.
Olen nähnyt myös matkamuistoiksi tuunattuna, kaupungin nimitarralla.


15. syyskuuta 2017

Tuoli.

Meillähän ei  ole sisustettu juurikaan vanhaan tyyliin, silloin muutossa halusin uudesta kodista selkeän ja valoisan mahdollisimman vähin huonekaluin ja hörsylöin. Joitakin lehtihaastattelupyyntöjä on tullut koskien retrosisustusta, kun oletetaan että asuntomme kylpee kokonaisuudessaan retroväreissä ja -tavaroissa, mutta näihin joudun sanomaan ei oota.

Tuonne minun omaan "mietiskelyhuoneeseen" olen hankkinut sellaiseksi tavaroiden laskupaikaksi 60-luvun tuolin.

On aina kiva kun esineillä on tarinansa ja historiansa, mistä kenen kynästä se tulee ja milloin.
Lähdin selvittelemään tällekin tuolille alkuperää, ja sain vahvistuksen, ettei ole ainakaan Asko tai Isku. Puuseppien kaupungissa kun ollaan, ja huonekalutehtaita kun oli aikoinaan valtavasti, tuoli voi olla periaatteessa mistä vaan.
Jos joku tunnistaa niin huutaa hep! Tuolissa on vielä alkuperäinen ehjä päällystys.

12. syyskuuta 2017

Muistojen makeisrasiat

Olettehan jemmanneet kaikki makeisrasiat, jotta lapsemme ja lapsenlapsemme pääsevät ihailemaan ja keräilemään niitä viidenkymmenen vuoden päästä? Eikö?
Voin tunnustaa, etten ole säilyttänyt ensimmäistäkään. V. 2012 Fazerilla oli pahvinen vanhalla kuvituksella tehty Muumirasia, jonka aioin säilyttää, mutta sekin tuli kyllä muutossa viimeistään heitettyä pois. Ja ei minusta nykyään rasiat ole niin kauniita, että kannustaisi säilyttämäänkään...

Mutta ihaillaan ja keräillään me nyt näitä lapsuutemme rasioita, niitä löytyy vielä paljon, silloin kun ei ollut kertakäyttökulttuuria, ja rasioiden kauneuskin toista luokkaa.

Fazerin isoista hyväkuntoisista pahvisista suklaarasioista saatetaan pyytää ~15euroa, ihan sellaisiin summiin en kuitenkaan taivu.
 Tämä ehkä äitienpäiväksi markkinoitu suklaarasia maksoi 4.50eur.
Ja fiksusti hintalappu oli kiinnitetty yhdestä kulmasta reunaan, joten sen sai poistettua pintaa pilaamatta. Annoin kassallakin positiivista palautetta asiasta, tarrallinen hintalappu oikeasti voi pilata tuotteen, kun sitä ei saa huokoisesta pinnasta pois nätisti. Eikä tällaisessa rasiassa asiaa kyllä auta yhtään, vaikka tarra olisi liimattu takapuolelle. Joskus jää jotakin ostamatta ihan tämän ongelman takia.


Roskiksistakin löytyy silloin tällöin rasioita, tässä kaksi SOK:n Pandan kaunokaista.
Lapsena minulla oli juuri tämä rasia!
Säilytyin siinä nukketalon nukkeja ja tarvikkeita.
Rasia voisi löytyä kotoa vintistä, mutta ei ole vielä osunut silmiin.
 Samettimaista pintaa jäljittelevä rasia on sisältänyt tryffelikonvehteja.



Erityisen koristeellinen rasia, en ole koskaan aiemmin nähnytkään.
Hieno, kuin korulipas.
 Pohjassa etiketti kertoo rasiassa olleen Tahiti suklaakonvehteja.


5. syyskuuta 2017

Ei kenenkään -maljakko

Internetin ihmeellisessä maailmassa seikkailee monia kotimaisia esineitä, joiden tekijää tai koristesuunnittelijaa ei varmuudella tiedetä. Usein ne sitten laitetaan jonkun suunnittelijan nimiin, vaikka mitään todistusaineistoa asialle ei löydy.
Ja virhe sitten kertautuu ja kertautuu kun se kulkee eteenpäin.
Aina ei kannata siis uskoa kaikkea kritiikittä. Täällä minunkin teksteissäni voi olla virheitä, käytänhän minäkin tietolähteenä paljon nettiä, yritän kyllä varmistaa muualta ja useammasta tietolähteestä myös jos mahdollista. Korjailen tekstejä jälkikäteen aina jos tulee uutta tietoa, että paketti pysyisi mahdollisimman luotettavana.

Emalijutuissa käytän nyt enimmäkseen Liisa Laukan tietoja, hän on saanut Designmuseolta alkuperäisiä dokumentteja käyttöönsä, joten pitäisi olla jo hyvinkin faktaa.

Yksi tällainen esimerkki ei kenenkään esineestä on Riihimäen lasin tuttu hyasintti maljakko, joka on laitettu lähes joka paikassa Tamara Aladinin suunnittelemaksi. Mutta missään kirjoissa ja kansissa ei kuitenkaan niin sanota. Vain kysymällä Tamaralta itseltään, (tai lähipiiriltä) voisi saada oikean tiedon.


Nuutajärvellä tehtiin 70-luvun alussa tätä ns. ravintolalasimaljakkoa ilman suunnittelijan nimeä, on vain tuotenumero 1407.

Minulla oli kesällä maljakko peräkonttikirppiksellä myynnissä, ja minulle kerrottiin, että olisi oletettavasti Kerttu Nurmisen suunnittelema. Mutta ristiriita tulee jo siinä, että Kerttu tuli Nuutajärvelle 1972, ja maljakko on ollut jo myynnissä keväällä 1971. Joten ammun alas jo heti tämänkin huhun, älkää siis ottako totena.

Sama maljakko Anttilan kuvastossa kevät-kesä 1971.
Vieressä toinen anonyymi Nuutajärveltä, kulkee netissä nimellä "Kierre."
(Kolmas Aladinin Taalari.)


1. syyskuuta 2017

Pyöreä kuin Rondo

Arabia emalin Rondo-sarja tuli myyntiin 1974-75,
mallin suunnittelija Leif Eriksson.
Punaiseen Rondoon mustan koristeen on suunnitellut Anita Wangel.

Dyykkarihan löysi tämän ulkopuolelta täysin uudenveroisen Rondon heitettynä metallikasaan.
Minulla on ollut aiemminkin tätä sarjaa, piti oikein tarkistaa blogin alkumetreiltä, että mitä kattiloita. Olen myynyt ne kuitenkin pois, kun tämä malli on sellainen, joka ei kamalasti viehätä. Mutta nyt taas kasari näyttääkin oikein kivalta pieneltä, ja ehkä pääsee riviin kaapin päälle.


Voi voi keneltä on päässyt palamaan vellit pahasti pohjaan?
Ehkä tuohon joku kikkakolmonen vielä purisi, mutta en jaksa nähdä vaivaa.


Näin hienosti Rondoa mainostettiin Avotakassa 1975.
Uuninkestävät kädensijat, ja hyvä parannus aiempiin kattiloihin olivat teräksiset suojavanteet kansien ja kattiloiden reunoissa kolhuja vastaan.

Väreinä/koristeina löytyy lisäksi vielä valkoinen, sekä hiukan myöhemmin tulleet ruskea-(puna)oranssi raita ja ruskea Ritarikukka.


Avotakka 1977.
Raitakoriste Henrik Strömbergin suunnittelema.