"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

29. huhtikuuta 2017

Viikon löytö

Olen nyt päässyt vähän useammin kiertelemään kirpputoreilla, ja se on kyllä näkynyt "saaliin" määrässä. Löytöjä on tullut tehtyä todella paljon. Ja se on tiennyt sitä, että toisesta päästä pitää laittaa tavaraa kiertoon.
Tavaramäärä pysyy siten kuitenkin huushollissa aika vakiona.

Maljakon tunnistin kyllä heti Arabiaksi, lähdin vain hakemaan tietoa ensin väärällä suunnittelijalla, Kaarina Aholla. Hänellä kun on vähän samanlaisia lasitettuja fajanssimaljakoita.

Mutta tämä onkin Göran Bäckin suunnittelema.

MALJAKKO:
Suunnittelija Göran Bäck
Malli 388/2
Suunnitteluaika 1960
Tuotantoaika 1961-1965



28. huhtikuuta 2017

Lisää Arabian Esteriä

Kuva: arabia.fi

Arabia ilmoitti eilen tuovansa markkinoille lisää 70-luvun Esteri-kuvioisia astioita. Mukihan on jo nyt ollutkin liitettynä Suomi 100-vuotissarjaan.

Kauniita ovat, vaan luulen että meillä ei ole tarvetta yhdellekään uudelle osalle. Muki on kovassa käytössä kyllä.

Lue Arabian lehdistötiedote täältä. (Sieltä löytyy myös tuotteiden suositushinnat, tarjoilualustan "halpuus" ihmetyttää...)

25. huhtikuuta 2017

Naperoiden sadeasut

70-luvun väriterapiaa: Barbapapa sadetakki.
Settiin kuuluu myös kurahousut ja sydvesti. Väreinä vihreän lisäksi ainakin ruskea ja sininen.

Toinen kuosi oli Karhuherra Paddington, siitä meillä on ollut myös takki sekä kurahousut. Sydvestejä en ole nähnyt kuin kuvissa.
Olen myös kuullut kolmannesta, Vaahteramäen Eemelistä, mutta en ole nähnyt en kuvissa en luonnossa.
Kangas näissä on hyvin paksua ja kankeaa, sopii lähinnä paikallaan seisoskeluun.

22. huhtikuuta 2017

Pelastusprojekti

Kävin toteamassa epäilykset oikeiksi, kun kerroin että mummon mökistä taitaa löytyä Ilmari Tapiovaaraa.
Mökki on ollut asumaton 20 vuotta, ja sieltä on lapset ja lapsenlapset hakeneet tavaraa jos jotain ovat halunneet tai tarvinneet. Minäkin koluan sitä yhä, ja aina jotain kivaa löytyy.

Kuva: vntg.com

Olohuoneessa on ollut Laukaan puun valmistama Hongisto pöytäryhmä: pöytä, kaksi tuolia ja kaksi penkkiä. Toinen penkki oli mummolla kukkapöytänä, ja se varmasti kärsi jo silloin kosteudesta kun kukkien kasteluvedet lorahteli välillä ohitse.
Mökistä löytyi nyt vain yksi penkki. Loput osat on siskoni ottanut käyttöönsä, mm. toinen penkki on ulkona kukkaruukkujen alusena. (Varmaankin juuri se sama joka oli jo ollut kukkapöytänä.)
Pelastin sitten toisen penkin pian auton peräkonttiin.

Mäntypuista Hongistoa on valmistettu vuosina 1963-85, mummo oli kuulemma itse valinnut sen kun muuttivat ukin kanssa omaan mökkiinsä pois poikansa ja miniänsä jaloista. Elettiin 70-luvun alkua.

Aika kulunut pinta paljastui pesun jälkeen, penkki kunnostetaan hiomalla ja lakkaamalla, saa toivottavasti arvoisensa ulkonäön jälleen.


21. huhtikuuta 2017

Muumi löytö!

Juuri kun manailin, että mitään ei nyt löytynyt, kiepsasin vielä katsomaan yhden pöydän johon vanhempi pariskunta oli juuri tuonut tavaraa. Bingo!

Muumipoika, valmistusvuosi 1992-1997.
Hinta-arvio 80-100eur Muumimuki.fi-sivuston mukaan.
Reaalihinta arvioisin kuitenkin n. 60eur.

(Eilen löysin myös kolmannen Vegeta kattilan, mutta se on pienen tarinan arvoinen juttu.)



15. huhtikuuta 2017

Emaliastioiden ajoittamisesta

Palaan vielä tuohon emalikirjaan, josta sain uutta tietoa paljonkin.
Olen monesti ihmetellyt, että miksi kaikissa emalikulhoissa ja -mukeissa ei ole pohjassa mitään leimaa kun joissain on. On kyllä jäänyt ihan ostamattakin joskus tuote, kun en ole leiman puuttumisen takia ollut varma onko aito Finel... (Joulukellot kulho.)
Nytpä selvisi.

Finel tuotemerkki jäi pois silloin kun Wärtsilän Helsingin tehtaan Finel-emalituotanto siirtyi v. 1972 Järvenpään emalitehtaalle.
Siitä lähtien astiat merkittiin Arabian tutulla kruunumerkillä, ja tekstillä Arabia Finland.
Leimaus voi löytyä vain 70-luvun alkupuolen esineistä, sen jälkeen alettiin käyttämään tarroja. Ja tarrat ovat joko otettu käytössä pois, tai peseytyneet/kuluneet irti. Siksi on niin paljon emalia ilman mitään tunnisteita.
Mikäli tarra sattuu olemaan vielä kiinni, siitä voi sitten vielä tarkemmin ajoittaa vuosiluvut, aivan kuten muunkin Arabian tuotannon leiman perusteella.







1972-1975





1975-1981




Ritari kulhossa ei ole mitään leimaa, eikä voisikaan olla,
koska koriste tuli käyttöön vasta v. 1975. Kulhossa on siis ollut tarra.

Takana näkyvissä astioissa on pohjassa leima FINEL,
Sinivuokko koriste tullut 1970 ja Elisa 1969.

Tämä korkea kulho on alkuperäisesti suunniteltu salaattikulhoksi.
Ostos muutaman vuoden takaa maksaen 20eur.


13. huhtikuuta 2017

Uusi kirja Finel emalista

Kävin tänään "isolla kirkolla" kirjastossa, ja siellähän oli uutuuskirjoissa tällainen emalikirja josta olen ollut aivan autuaan tietämätön.

Kirjan kirjoittaja Liisa Laukka on muuttanut aikoinaan Ruotsiin, ja eläkkeelle jäätyään perustanut verkkokaupan www.jolisas.se, joka on keskittynyt 1900-luvun suomalaiseen lasiin ja posliiniin.

Kiinnostus värikkäisiin emali-esineisiin poiki laajan tutkimuksen, jonka satoa saamme nyt lukea hänen kirjassaan. Hän on saanut käyttönsä Designmuseon arkistoja, joista selvisi mm. monet emalikoristeet ja niiden suunnittelijat jotka ovat aiemmin olleet monen arvailun kohteena.

Silmäilin kirjan nopeasti, ja vaikuttaa hitusen laajemmalta tietopaketilta kuin samaan asiaan vihkiytynyt Helena Leppäsen Iloista emalia-kirja.
Varsinkin tässä Liisan kirjassa mielenkiintoinen osuus on tuo koristekirjasto, jossa on sellaisia koristeita joita en ole koskaan nähnytkään emalikipposten kyljissä. Kirja on myöskin hakuteosmaisempi, kun taas Iloista emalia-kirjassa on pitkä osuus Finelin historiaa.

Kaksikielisenä kirja on otettu varmasti innolla vastaan myös ruotsalaisten retroharrastajien piirissä.

10. huhtikuuta 2017

Viime viikon kirpulta



Viime viikolla löysin mm. sikahalvat Hackman Scandia aterimet, haarukat ja veitset kuusi kumpaakin.
Scandiaa on nykyään uustuotannossa vähän suurennettuina, mutta keräilen ja käytämme näitä vanhoja mieluummin. Nyt alkaa olla jo aika hyvä kokoelma.


3. huhtikuuta 2017

Kun ukki taskulampun osti

Suomi vastaan DDR

-Kotimainen taskulamppu on G. W. Sohlberg Oy:n valmistama AURI taskulamppu.
Tämän meriaiheisen lisäksi taskulamppujen kuvituksena oli mm. eri maiden lippuja ja liikennemerkkejä.
Sen enempiä en ala aiheesta höpisemään, kun niin hyvä faktapaketti Auri taskulampuista löytyy Aika Eilinen -sivustolta. Lukekaapa ihmeessä.



-Toinen lamppu, VEB Leuchtenbau Arnstadt -tehtaan ARTAS on vielä tutumpi.
60-70-luvuilla haluttiin viestittää että DDR:llä menee hyvin, ja siksi länsimaihin vietiin paljon itäsaksalaisia tavaroita. (Muistamme taskulamppujen lisäksi vatkaimet, silitysraudat, pölynimurit, hiustenkuivaajat, leivänpaahtimet, Narva valosarjat joulukuuseeen jne.)

Artaksia meillä oli kotona varmaan joka kädelle, teho olematon, juuri eteensä alas näki, mutta ei yhtään kauemmas kun saunapolulla pimeässä kuljettiin.