"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

28. huhtikuuta 2017

Lisää Arabian Esteriä

Kuva: arabia.fi

Arabia ilmoitti eilen tuovansa markkinoille lisää 70-luvun Esteri-kuvioisia astioita. Mukihan on jo nyt ollutkin liitettynä Suomi 100-vuotissarjaan.

Kauniita ovat, vaan luulen että meillä ei ole tarvetta yhdellekään uudelle osalle. Muki on kovassa käytössä kyllä.

Lue Arabian lehdistötiedote täältä.

25. huhtikuuta 2017

Naperoiden sadeasut

70-luvun väriterapiaa: Barbapapa sadetakki.
Settiin kuuluu myös kurahousut ja sydvesti. Väreinä vihreän lisäksi ainakin ruskea ja sininen.

Toinen kuosi oli Karhuherra Paddington, siitä meillä on ollut myös takki sekä kurahousut. Sydvestejä en ole nähnyt kuin kuvissa.
Olen myös kuullut kolmannesta, Vaahteramäen Eemelistä, mutta en ole nähnyt en kuvissa en luonnossa.
Kangas näissä on hyvin paksua ja kankeaa, sopii lähinnä paikallaan seisoskeluun.

22. huhtikuuta 2017

Pelastusprojekti

Kävin toteamassa epäilykset oikeiksi, kun kerroin että mummon mökistä taitaa löytyä Ilmari Tapiovaaraa.
Mökki on ollut asumaton 20 vuotta, ja sieltä on lapset ja lapsenlapset hakeneet tavaraa jos jotain ovat halunneet tai tarvinneet. Minäkin koluan sitä yhä, ja aina jotain kivaa löytyy.

Kuva: vntg.com

Olohuoneessa on ollut Laukaan puun valmistama Hongisto pöytäryhmä: pöytä, kaksi tuolia ja kaksi penkkiä. Toinen penkki oli mummolla kukkapöytänä, ja se varmasti kärsi jo silloin kosteudesta kun kukkien kasteluvedet lorahteli välillä ohitse.
Mökistä löytyi nyt vain yksi penkki. Loput osat on siskoni ottanut käyttöönsä, mm. toinen penkki on ulkona kukkaruukkujen alusena. (Varmaankin juuri se sama joka oli jo ollut kukkapöytänä.)
Pelastin sitten toisen penkin pian auton peräkonttiin.

Mäntypuista Hongistoa on valmistettu vuosina 1963-85, mummo oli kuulemma itse valinnut sen kun muuttivat ukin kanssa omaan mökkiinsä pois poikansa ja miniänsä jaloista. Elettiin 70-luvun alkua.

Aika kulunut pinta paljastui pesun jälkeen, penkki kunnostetaan hiomalla ja lakkaamalla, saa toivottavasti arvoisensa ulkonäön jälleen.


21. huhtikuuta 2017

Muumi löytö!

Juuri kun manailin, että mitään ei nyt löytynyt, kiepsasin vielä katsomaan yhden pöydän johon vanhempi pariskunta oli juuri tuonut tavaraa. Bingo!

Muumipoika, valmistusvuosi 1992-1997.
Hinta-arvio 80-100eur Muumimuki.fi-sivuston mukaan.
Reaalihinta arvioisin kuitenkin n. 60eur.

(Eilen löysin myös kolmannen Vegeta kattilan, mutta se on pienen tarinan arvoinen juttu.)



15. huhtikuuta 2017

Emaliastioiden ajoittamisesta

Palaan vielä tuohon emalikirjaan, josta sain uutta tietoa paljonkin.
Olen monesti ihmetellyt, että miksi kaikissa emalikulhoissa ja -mukeissa ei ole pohjassa mitään leimaa kun joissain on. On kyllä jäänyt ihan ostamattakin joskus tuote, kun en ole leiman puuttumisen takia ollut varma onko aito Finel... (Joulukellot kulho.)
Nytpä selvisi.

Finel tuotemerkki jäi pois silloin kun Wärtsilän Helsingin tehtaan Finel-emalituotanto siirtyi v. 1972 Järvenpään emalitehtaalle.
Siitä lähtien astiat merkittiin Arabian tutulla kruunumerkillä, ja tekstillä Arabia Finland.
Leimaus voi löytyä vain 70-luvun alkupuolen esineistä, sen jälkeen alettiin käyttämään tarroja. Ja tarrat ovat joko otettu käytössä pois, tai peseytyneet/kuluneet irti. Siksi on niin paljon emalia ilman mitään tunnisteita.
Mikäli tarra sattuu olemaan vielä kiinni, siitä voi sitten vielä tarkemmin ajoittaa vuosiluvut, aivan kuten muunkin Arabian tuotannon leiman perusteella.







1972-1975





1975-1981




Ritari kulhossa ei ole mitään leimaa, eikä voisikaan olla,
koska koriste tuli käyttöön vasta v. 1975. Kulhossa on siis ollut tarra.

Takana näkyvissä astioissa on pohjassa leima FINEL,
Sinivuokko koriste tullut 1970 ja Elisa 1969.

Tämä korkea kulho on alkuperäisesti suunniteltu salaattikulhoksi.
Ostos muutaman vuoden takaa maksaen 20eur.


13. huhtikuuta 2017

Uusi kirja Finel emalista

Kävin tänään "isolla kirkolla" kirjastossa, ja siellähän oli uutuuskirjoissa tällainen emalikirja josta olen ollut aivan autuaan tietämätön.

Kirjan kirjoittaja Liisa Laukka on muuttanut aikoinaan Ruotsiin, ja eläkkeelle jäätyään perustanut verkkokaupan www.jolisas.se, joka on keskittynyt 1900-luvun suomalaiseen lasiin ja posliiniin.

Kiinnostus värikkäisiin emali-esineisiin poiki laajan tutkimuksen, jonka satoa saamme nyt lukea hänen kirjassaan. Hän on saanut käyttönsä Designmuseon arkistoja, joista selvisi mm. monet emalikoristeet ja niiden suunnittelijat jotka ovat aiemmin olleet monen arvailun kohteena.

Silmäilin kirjan nopeasti, ja vaikuttaa hitusen laajemmalta tietopaketilta kuin samaan asiaan vihkiytynyt Helena Leppäsen Iloista emalia-kirja.
Varsinkin tässä Liisan kirjassa mielenkiintoinen osuus on tuo koristekirjasto, jossa on sellaisia koristeita joita en ole koskaan nähnytkään emalikipposten kyljissä. Kirja on myöskin hakuteosmaisempi, kun taas Iloista emalia-kirjassa on pitkä osuus Finelin historiaa.

Kaksikielisenä kirja on otettu varmasti innolla vastaan myös ruotsalaisten retroharrastajien piirissä.

10. huhtikuuta 2017

Viime viikon kirpulta



Viime viikolla löysin mm. sikahalvat Hackman Scandia aterimet, haarukat ja veitset kuusi kumpaakin.
Scandiaa on nykyään uustuotannossa vähän suurennettuina, mutta keräilen ja käytämme näitä vanhoja mieluummin. Nyt alkaa olla jo aika hyvä kokoelma.


3. huhtikuuta 2017

Kun ukki taskulampun osti

Suomi vastaan DDR

-Kotimainen taskulamppu on G. W. Sohlberg Oy:n valmistama AURI taskulamppu.
Tämän meriaiheisen lisäksi taskulamppujen kuvituksena oli mm. eri maiden lippuja ja liikennemerkkejä.
Sen enempiä en ala aiheesta höpisemään, kun niin hyvä faktapaketti Auri taskulampuista löytyy Aika Eilinen -sivustolta. Lukekaapa ihmeessä.



-Toinen lamppu, VEB Leuchtenbau Arnstadt -tehtaan ARTAS on vielä tutumpi.
60-70-luvuilla haluttiin viestittää että DDR:llä menee hyvin, ja siksi länsimaihin vietiin paljon itäsaksalaisia tavaroita. (Muistamme taskulamppujen lisäksi vatkaimet, silitysraudat, pölynimurit, hiustenkuivaajat, leivänpaahtimet, Narva valosarjat joulukuuseeen jne.)

Artaksia meillä oli kotona varmaan joka kädelle, teho olematon, juuri eteensä alas näki, mutta ei yhtään kauemmas kun saunapolulla pimeässä kuljettiin.



27. maaliskuuta 2017

Samettimaskotit

Muistatteko pienet vakosametista ommellut eläimet, joissa oli ripustuslenkki?
Taisi olla Made in China.

Minulla oli kaksi,
hahmoja en muista,
mutta värit oli pinkki ja turkoosi...vieläköhän ne löytyisi vintistä...?


24. maaliskuuta 2017

Ruskeat purkit

Valkoinen purkki ruskeilla palloilla on Chymoksen.
Nettihaulla löytyy tieto, että siinä olisi ollut Julia konvehteja.
Mutta hausta tuli myös kuva purkista (keltapalloinen vastaava), jossa oli alkuperäinen etiketti ja namin nimi oli SOLE konvehti. Sole viittaisi aurinkoon ja keltaisiin palloihin. Katso kuva täältä.

Jospa jollain olisi omin silmin nähty muistikuva mitä karkkeja ruskeapalloisessa on ollut, ja miltä vuodelta pallopurkit ovat?
Muoks* Juliat varmistettu 😊


No kulta-ruskea on ainakin tuttu, Viri kaakaohan se.
Ruskea purkki on tuttua valko-sinistä paljon harvinaisempi.

Purkissa erilaista on paitsi väri, myös se että kansi on kierrettävä.
Miksi erilainen purkki?
Löytyisikö vastaus etiketistä joka on jätetty kiinni?
Luulen, että se on tuo INSTANT, pikamaitokaakao.

(Ja jos jotakuta kiinnostaa hinnat, niin pallosta olen maksanut 1eur ja Viristä 3,50eur.)

21. maaliskuuta 2017

Lelu huutaa kuin palosireeni

"Hei mitäs tuolla näkyy?"
"Mää en nää mitään, mennään katsomaan!"


"Tultiin katsomaan, näkyy jäniksen jälkiä,
ja on kylmääää..."


Vanhoja kumileluja, jotka painettaessa vinkuu ilkeän kimeästi. Tänä päivänä näiden olettaisi olevan koiran leluja, mutta ei, ihan ihmislapset, jo vauvat näillä leikkivät.

Kaks´Plus oli testannut kumilelujen äänenvoimakkuutta v. 1975 ja voimakkaimmat äänet antoi pinkki jänis, siili ja muovipallo. Tulos oli 140dB kun leluja pidettiin sentin päässä korvasta, jäniksellä vielä 113dB kahdenkymmenen sentin päässä. "Riski saada sisäkorvavaurio on ilmeinen", sanoo dosentti Jauhiainen HYKS:n audiologiselta osastolta.

Nyt on leluissa jo tarkat säädökset myös siinä, että niin kovaa ääntä ei saa lähteä että se vahingoittaisi lapsen kuuloa. Ihan itsestäänselvyys.

Kaks´Plus 12/1975
Artikkeli: "Vinkulelut vaara kuulolle"



17. maaliskuuta 2017

Lisää lasipelastuksia


Iittalan Mitro olutlasit 35cl
Suunnittelija Tapio Wirkkala
Kirkas kiinnipuhallettu lasi
Tuotannossa 1977-78

Yksi lasi jalasta rikki, joten se roskiin. Hinnan voi laskea kolmelle lasille, ei paha sekään, paitsi että olivat vielä puoleen hintaan!
Netistä löytyi Mitro laseista myynti-ilmoituksessa tällainen juttu: "...Todella harvinaiset...Mitro on tosi vaikea löytää, tuntematon suurimmalle osalle kauppiaitakin. Oli niin lyhyen aikaa tuotannossa."

Tämä harjaantunut kirppissilmä kyllä tunnisti 😊



14. maaliskuuta 2017

Humppilan Ulpukka

Ulpukka vati
70-luku oli Humppilan lasitehtaan loistoaikaa, ja uusia esinemalleja suunnitteli mm. Tapio Wirkkalan veli, Tauno Wirkkala. Kuuluisaa Wirkkalan sukunimeä haluttiin hyödyntää Humppilassakin.

V. 1972 hän suunnitteli luonnosta ideoidun Kalevala sarjan, johon kuuluivat seuraavat esineet:
Revontuli malja
Ulpukka vati
Tokka vati
Aurinko vati
Mesiurut maljakko
Prisma maljakko

Revontuli malja oli sarjan suosituin. Revontulta, Tokkaa sekä Mesiurkuja valmistettiin jopa vuoteen 1987 asti.
Kirpputoreilla hyvin yleisiä myyntiartikkeleita, hintataso edullisesta hintavaan. Värilliset (ei ruskeat) liikkuvat parhaiten.




10. maaliskuuta 2017

Marimekko Unikko pöytä


Kaunis Koti -lehdessä 5/1970 on mielenkiintoinen katsaus sen ajan ruokapöytäryhmiin. On esitelty sekä isojen että pienempien tehtaiden malleja.

Nyt löytyi myös Unikko pöydälle valmistaja. Monestihan tätä pöytää myydään Marimekon omana tuotteena. Tässä näkee myös millaiset keinonahkaverhoillut tuolit siihen on kuulunut.

CARMEN
Valmistaja Lepokalusto Oy (Lahti)
Pöydän kansi palisanteria tai Marimekko-laminaattia, jalka maalattua tai kirkasta silumiinivalua.
Mitat: pöydän halkaisija 110cm, kork. 72cm.

Pöytiä on tehty siis myös muilla Marimekko kuoseilla, netistäkin löytyy kun haeskelee, Villikaali ainakin.

Ja tuon lehtijutun perusteella hoksasin, että meillähän taitaa olla mummonmökissä Ilmari Tapiovaaran ruokapöytä, penkki ja tuolit hylättynä. Laitan juttua kun käyn tarkistamassa ja kuvaamassa.

5. maaliskuuta 2017

Korunen saatesanoilla


Jotkut itsepalvelukirpputorit tarjoavat sellaista palvelua, jossa myyjä tuo omat tavaransa myyntiin, ja kirpparin henkilökunta hinnoittelee ja laittaa pöytään. Itseltä jää siis koko laputusrumba pois, eikä myöskään tavaraa tarvitse tuoda lisää myyntiajan aikana. Käy vaan sitten hakemassa tilityksen, ja usein myymättä jääneet tavaratkin voi lahjoittaa kirpparille. Helppoa?

Yksi kysymys tästä toimintatavasta herää: Osaako kirpparin henkilökunta hinnoitella oikein? Tavoite myyjällä lienee se, että tavara menee kuitenkin kaupaksi.
Yhtä tällaista kirpputoria seuranneena voin sanoa, että siellä ei ainakaan oikein osata. Kallista tuppaa olemaan, tavara ei liiku. Itsellä ei meinaa riittää edes mielenkiinto katsoa näitä pöytiä kun hintatason jo tietää.


Ja siksipä oli vähän yllätys, näköjään joskus lipsahtaa "väärä" hinta jostain syystä, koru on ostettu juuri sellaisesta pöydästä jonka kirppari on myyjälle hinnoitellut.
Kiitän ja kumarran.

Turun Hopea
Jorma Laineen pronssinen rannekoru
Leimattu BRONZE Jorma Laine FINLAND


2. maaliskuuta 2017

Lapsuuden härveleitä


Sukelsin taas Finna-palvelun vapaiden kuvien pariin.
Pihojen ja leikkipuistojen välineitä ajalta jolloin turvallisuusvaatimuksista ei vielä ollut juuri hajua.
Ai kauhea, kuinka me selvittiin edes hengissä!

Lapsia leikkipuistossa

Kanerva Teuvo  1973–1974
Museovirasto - Musketti
Kiipeilykaari, vain hurjapäille.
Nykyiset kaaret matalampia ja leveämpiä. Mutta juju sama.



Lapsia kiipeilytelineessä

Kanerva Teuvo  1971
Museovirasto - Musketti     



Lapsia uimarannan pyörivässä kiipeilytelineessä

Kanerva Teuvo 1966
Museovirasto - Musketti     



Lapsia leikkipuistossa

Kanerva Teuvo 1964
Museovirasto - Musketti
Karuselliin sai niin hurjan vauhdin että heikoimmat ravistuivat kyydistä pois.



Lapsia leikkipuistossa, tuntematon kaupunki

Kanerva Teuvo 1973–1974
Museovirasto - Musketti
Nykyään keinun istuinosan alapuolisen maan on oltava sellaista, että se antaa periksi tai joustaa kaikissa ilmasto-olosuhteissa kaikkina vuodenaikoina. Paljon käytetään kumista tehtyä ns. turva-alustaa. Talvi on haastava, ja keinut pitää poistaa talveksi jos maa ei vastaa vaatimuksia.
Ketjuissa on säädöksiä silmäkoossa, liian suurisilmäiset on suojattava muovein.

Vähän on ylikuormaa renkaassa?



Lapsia Kauppakeskus Heikintorin leikkipuistossa (Espoo)

Kanerva Teuvo 1971
Museovirasto - Musketti



Lapsia leikkipuistossa

Kanerva Teuvo 1973–1974
Museovirasto - Musketti     



Lapsia Puotinharjun Puhoksessa (Helsinki)

Kanerva Teuvo 1964–1973
Museovirasto - Musketti     



Leikkipuisto kerrostaloalueella

Bonin Volker von                                                      
Museovirasto - Musketti



27. helmikuuta 2017

Viikon pelastetut

Tapio Wirkkala Iittala
Mehulasi 2065
Tuotannossa 1962-1969
30cl
Ostopaikka: FIDA Secondhand


24. helmikuuta 2017

Lahden Erikois-oluen paluu

Etelä-Suomen Sanomat 24.2.2017

Kerran jo kuopattu Lahden Erikois-olut on palannut markkinoille.
Aluksi olutta saa Lahden ympäristöstä kun se on haluttu lanseerata tähän MM-kisatouhuun mukaan. Maaliskuussa 20.3 lähtien pitäisi saada koko Suomesta.

Kylkeen on otettu mukaan toinen nostalgiatuote: oranssi Lahtikko.
Uusi Lahtikko on vähän pienempi, kymmenelle pullolle ja enää siinä ei lue Mallasjuoma, vaan nykyinen omistaja Hartwall. Muotoilukaan ei ole ihan sama ja kori on valmistettu Sveitsissä. Hinta n. 9eur, myydään erikseen tyhjänä, ei ole kierrätettävä kuten esikuvansa oli. Valmistettu rajoitettu määrä.
Ainakin täällä Lahdessa sitä on myyty aika hyvin, joistakin kaupoista jo loppu tai muutama kappale jäljellä.
(Monilla on varmasti vielä vanhakin Lahtikko tallessa, kirpputorilla juuri katsoin yhtä hintapyyntöä, 15eur.)

Ja siitä olen iloinen että Mallasjuoman vanha slogan Lahtelaista, totta kai! on otettu mukaan oluen markkinointiin.

Kippis ja kulaus!


23. helmikuuta 2017

Hei nyt kisataan taas


Lahdessa kisataan. Nämä ovat jo peräti seitsemännet hiihdon MM-kisat Lahdessa.
Lahtelaisista jotkut ovat innoissaan kisoista, jotkut taas eivät niinkään. Kuulun jälkimmäisiin. Menee aikalailla kategoriaan EVVK. En mene lähellekään kisahulinoita, onneksi kirpparit on kauempana keskustasta.

Kisojen kunniaksi historian havinaa...

VIRALLINEN MM-78 KORTTI 
Foto: Henrik de Heij

Huomioitavaa on se, että kolmatta pikkumäkeä ei ole vielä rakennettu, se kun valmistui vähän ennen kisoja. Kuva voisi olla -77 esikisoista, jolloin taas normaalimäki oli uuden uutukainen.
Iso mäkihän oli jo konkari, valmistui 1971.


Mukavia kisaviikkoja kaikille!


19. helmikuuta 2017

Oberglas

Oberglas, Itävalta.
Ovat niitä ei-niin-tunnettuja "mummolan maljakoita", joista lasipalstoilla kysellään jatkuvasti että kenen tekosia ja milloin.

Hinnat ei kirpputoreilla yleensä päätä huimaa, n. 2-10eur. Toki maljakoita näkyy myös vitriineissä Riihimäen lasin rinnalla samoissa hinnoissakin....mutta pyytäähän aina saa.

Kauniita värejä ja erikoisia koristeellisia muotoja. Näillekin löytyy omat keräilijänsä. Voisin olla vaikka yksi.

Tässä muutamia yleisiä malleja, kuvat ovat Lasikon aarteet sivustolta, josta ystävällisesti sain luvan kuvien käyttöön.

Kuvat: www.lasikonaarteet.com/albumi/oberglas/


Tässä sitten minun vähäiset Oberglasit:
Kummatkin ovat olleet puoleen hintaan myynnissä, korkealle "kuningaskalastajansiniselle" hintaa jäi 1euro ja meripihkan väriselle 3eur.

14. helmikuuta 2017

Kultasepät Salovaara


Kultaseppä Salovaaran vanhoja pronssikoruja löysin kaksin kappalein.

Salovaara (1955-88) oli aikoinaan iso yritys, ja tunnettu varsinkin upeista hopeakoruistaan. Nimileimana heillä on koruissa se jääkarhun kuva.

Pronssikoruissa ei välttämättä ole mitään leimaa, näistä kahdesta kuitenkin löytyy MADE IN FINLAND. Aina jos koru on leimattu näin, voi olettaa ettei kyseessä ole mikään pilipali rihkamakoru.
Mystinen korunimi Kalevi Sara liittyy Kultaseppä Salovaaraan siten, että se oli Veikko Salovaaran taiteilijanimi.
2eur


2.50eur (oli -50% ale)



Salovaaran pronssikoruja oppii tunnistamaan oikeastaan vaan netistä katselemalla, jotain yhtenäistä muotokieltä on, mutta osa hyvin erilaisia kuitenkin.
Riipuksissa on käytetty ainakin tällaista "lukkoa", se voisi olla myös hyvä tunnistusapu.

9. helmikuuta 2017

Hackman Kievari

SPR Kontista 1eur
Nyt minulla ei ole ihan tarkkaa vuotta siitä milloin aterinsarja Kievari on tullut myyntiin. Mutta vahvastihan se profiloituu 70-lukuun. Meilläkin oli kotona jokunen yksittäinen seilaaja lusikkalaatikossa, olivat pienempiä kuin pääruokavälineet, haarukkaa käytettiinkin esim. suolakurkkujen/punajuuriviipaleiden ottimena.

Sarjaa täydennettiin muilla osilla, mm. paistinveitsi, juustoveitsi, juustohöylä, salaattiottimet ja kakkulapio. Varren muoviosaa mainostettiin käytössä muuttumattomana. Vaan pysyikö?
Kievarin on suunnitellut saksalainen Adolf Babel, sama mies on myös tutun Savonia -sarjan takana.


Avotakassa oli ennen palsta Meidän messut, jossa "esittelemme uutuuksia, kokeilemme, kiitämme ja moitimme."
Vuodelta 1973 löytyy palstalta seuraavaa, josta voisi olettaa, että Kievari on ehkä siinä main tullut myyntiin:
"RUOKAILUVÄLINEET KOEKÄYTÖSSÄ
Hackmanin uusi ruokailuvälinesarja näyttää hyvältä.
Kaunista himmeää terästä ja mustat koristeellisesti niitatut kahvat. Kokeilimme niitä ruokailukäytössä muutaman viikon ajan ja sekä haarukka että lusikat ovat osoittautuneet erittäin mukaviksi.
Veitsi sen sijaan on hiukan hankala. Sen terän leikkaava osa on liian lyhyt, ja liian kaukana kahvasta. Erityisesti perunoiden kuoriminen tällä veitsellä vaatii oppimista.
Sarjan hinta on edullinen, ruokahaarukka, -veitsi ja -lusikka maksavat 3.80mk/kpl ja kahvilusikka 2.50mk/kpl.
Välineet kestävät konepesun."

5. helmikuuta 2017

Hilja, hiljainen hinkki



Onpas tässä Arabian vuoden 1973 mainoksessa hyvä idea!

"....Olemme tehneet parhaamme jotta lasi, posliini ja emali sointuisivat yhä paremmin yhteen....Kun mietit omaa ruokapöytääsi, voit huviksesi leikellä tämän ilmoituksen sivuja, suunnitella oman kokoonpanosi ja kerätä sen itsellesi vähitellen."
Minä alkaisin sommittelemaan omaa kattausta punaisista esineistä, mukaan tulisi vähän ruskea-vihreääkin, ei kuitenkaan Ruska-kuppia.

Mainoksessa on yksi Arabia Wärtsilän suhteellisen tuntemattomaksi ja harvinaiseksi jäänyt esine, Hilja hinkki.
Leif Erikssonin 70-luvun alussa muotoilemassa emalisessa hinkissä/talouskannussa pohja, kansi ja kädensija olivat kuitenkin vahvaa valkoista muovia. Hinkin väreinä käytettiin samoja kirkkaita perusvärejä kuin muissa emalituotteissa. Sitä mainostettiin erityisesti kesämökkitarpeisiin, esim. marjanpoimintaan.

Ihan tässä pinnistelen, että olenko koskaan nähnyt kirpputorilla myynnissä Hiljaa, ja ei ainakaan lähimuistissa näin ole.

Hiljan tietolähde: Keräilijän aarteet-Iloista emalia, Helena Leppänen

3. helmikuuta 2017

Laineen ja Sarpanevan koruja uustuotannossa


Vanhaa tuotantoa, Luu-sarjan sormus (1973)
Turun Hopean nimekkäiden 70-luvun korutaiteilijoiden Jorma Laineen ja Pentti Sarpanevan koruja valmistetaan taas.
Tämä kaikki alkoi loppuvuonna 2015, ja nyt mallistossa on jo paljon erilaisia riipuksia, rannekoruja ja sormuksia suosituimmista sarjoista valmistettuna. Materiaaleina ovat pronssi ja hopea. Tuotteita voi ostaa helposti Turun Hopean verkkokaupasta.

Käsittääkseni kauppa käy ihan mukavasti, hinnat maltillisia, esim. pronssisen sormuksen saa alkaen kahdella kympillä.
Mitä tämä tekee sitten vanhojen "alkuperäisten" korujen hintatasolle? Aletaanko vanhoja arvostamaan enemmän, ja niiden hinta nousee, vai tullaanko niitä vertaamaan uusien rinnalla?

Itse olen tässäkin uustuotannossa sillä kantilla että vanhassa vara parempi, mutta en sulje pois sitäkään, että voisin ostaa tätä uutta. Tai ainakin toivoa lahjaksi 😁