"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

18. elokuuta 2017

Mirja, suklaasilmä

Kirpputorilla oli jonkun perikunnan myyntipöytä, jossa oli paljon erilaisia vanhoja nukkeja. En ole mikään nukke-expertti, enkä tunnista niiden valmistajia, tai ovatko edes kotimaisia. Kaikissa ei ole mitään merkintää.
Suloisin ja hyväkuntoisin, tukkaakaan ei oltu saksittu, oli ruskea nappisilmä, ja sen selästä löytyikin teksti: Dollytex Vihti Finland.

Ullan nukkesivuilta löytyy tietoa Dollytex-nukeista, joita on valmistettu 1952-76. Sen jälkeen Polarnukke Rovaniemellä on valmistanut nukkeja samoilla muoteilla.

Tämä ostamani nukke on yleinen malli Mirja.
Mirjalla oli päällään jonkun virkkaama villaliivi, pikkupöksyt olivat varmaankin alkuperäistä vaatetusta.

Ompelin Mirjalle uudet vaatteet, vanhalla kaavalla Eila Koposen kirjasta "Miten nukke pukeutuu" (1962).

Noista Ullan nukkesivujen kuvista muistinkin, että tädilläni on 70-luvulta Lapin tuliaisina Polarnuket, tyttö ja poika. Nuket nostettiin ylös kirjahyllyn päälle koristeeksi, eikä niillä saanut juuri leikkiä. Muistan, että korkeintaan lakkeja sai ottaa päästä pois. Olipa pettymys, syyhytti niin vaatettaa!
Ja tiedättekö, nuo nuket ovat hänellä edelleen siellä kirjahyllyssä, nyt pölyn peitossa.

Ja Ullalta tuli hyvä tunnistusapu Dollytex-nukeille: kalotti (pään lakiosa) on kiinnitetty niiteillä. Ja kyllä, Mirjalla näin onkin.
Heh, löysin itseni jo eilen kirpputorilta tutkimassa nukkien päänahkoja...


15. elokuuta 2017

Emaliset liesilevyn suojukset

Värikästä emalia ei käytetty pelkästään astioissa, vaan mukaan otettiin 70-luvun puolivälissä sisustustuotteet, valaisinkuvut ja liesilevysuojat.
Liesilevyn suojuksien idea saatiin Saksan messuilta, tasaisena yksinkertaisena pintana se sopi hyvin koristettavaksi. Koristeena käytettiin samoja tuttuja kattiloiden ja kahvipannujen kuvioita, mutta oli myös muutamia uusia piirroksia (tai harvinaisia), joiden suunnittelija on jäänyt tuntemattomaksi.

Maaret (Primavera) punaisena ja Lehtiköynnös, jota en ole nähnyt käytettävän kuin liesilevysuojissa. Toinen mikä mahdollisesti on vain suojuksissa, on Viljantähkiä. Näin siitä kuvan pari päivää sitten muistaakseni Kirpputori Kisällin Instagram kuvissa, mutta lienee poistettu kun ei löydy.

Nykyään kun on jo hyvin paljon keraamisia- ja induktioliesiä, on suojuksista tullut siinä käytössä tarpeettomia. Niitä kuitenkin valmistettiin ihan sinne loppumetreille vielä Hackmanin omistuksessakin, viimeisimpiä koristeita ovat esim. Uhtua, Myrna, Sinikello, Roosaruusu ja kasaripainotteinen majolikan ruskea.

Nyt suojuksia voi käyttää pannunalusina, muuten vain koristeena
tai sitten väsää hienon kellon.

Levysuoja kokona 20cm on sopiva kellotauluksi. Kellokoneistoja myydään useissa paikoissa, tässä Motonetistä ostettu, jossa oli mukana kahdet erilaiset viisarit. Hinta 4.90eur. Viisareiden korkeutta on säädetty ylimääräisellä prikalla.
Villiruusu koristeisen suojuksen löysin kierrätyskeskuksen Saa ottaa -hyllystä ilmaiseksi.

11. elokuuta 2017

Kenkätalossa asui eukko


"Kenkätalossa asui eukko,
jolla oli sata lasta
ja elämä puuhakasta:
kolme jyvää hän veteen heitti
ja hyvää velliä keitti.
Sitten hän lapsensa syötti ja niisti,
piiskasi, pesi ja siisti
kunkin vuorollaan
ja pani nukkumaan."

-Hanhiemon iloinen lipas-
riimitellyt Kirsi Kunnas

Tänäkin kesänä olen muutaman kerran ollut myymässä peräkonttikirppiksillä, ja kerran mukanani oli tämä Arabian Satukenkä lautanen. Ei niinkään tarvetta päästä siitä eroon, kunhan kokeilin kiinnostaisiko ketään.
Ja kiinnostihan se, tarinoiden muodossa. Sain kuulla paljon erilaisia muistoja lautaseen liittyen. Rakkaita lapsuuteen ja syömiseen liittyviä, useilla mummolamuistoja. Vaikka ruoka ei aina maittanut, palkintona oli kuva joka paljastui jokaisella voitetulla haarukallisella. Eräs rouva kertoi kuinka lautanen oli seurannut matkassa kaikki vuodet, mutta perheen miesväki ei ymmärtänyt lautasen tunnearvoa, ja se joutui aina välillä astianpesukoneeseen ja kuva haalistui piloille.

Minulla ei ollut lapsena mitään nimikkoastioita ei kotona ei mummolassa. Oliskohan auttanut kun olin äärimmäisen huono syömään. Varmaankaan ei. Kotona asiasta ei tehty suurempaa numeroa, söin mitä söin. Mummolassa oli hiukan pakottamisen poikasta, yritettiin palkita karkilla. En siltikään syönyt, ja kummasti ne karkit kuitenkin annettiin.

Arabia Satukenkä tuotannossa 1962-1972, kuvitus Raija Uosikkinen.
Sarjaan kuuluu myös muki, syvä lautanen sekä lämmitettävä puurolautanen jota valmistettiin lyhyemmän aikaa.
Tässä minun lautasessa takana valmistuskuukausi ja vuosi: 8-63



7. elokuuta 2017

Mustikka-aika käsillä ja Instagram asiaa


Arabia emalin Kesti-kattilan harvinaisempi kuvitus 70-luvulta, Mustikka.
Tämähän oli saatava kokoelmaan hyllyn päälle kun hintakin sopiva, tingittynä 11eur. Sisäpuolelta emalipinta karhentunut ja kulunut, myyjän mukaan voisi vielä käyttää, mutta minusta kyllä aika pilalla.

Mustikka on Esteri Tomulan piirtämä, hänellä on toinen aika samanlainen varmaankin kaveriksi suunniteltu Mansikka.
kuva: laatutavara.com

HOX HOX HOX
Olen tässä miettinyt, että miten saisin kirppisostoksia enemmän esille, täällä kun ihan murto-osa vilahtaa, ei ole mitenkään nopeaa tämä blogiin valokuvaaminen (kameralla) ja kuvien muokkaus+siirtäminen, ja aina ei vaan jaksa. Sutjakkaampi tapa olisi oltava. Hyppysissäni kulkee niin paljon tavaraa, olisi kiva saada ne johonkin muistioon, ja muidenkin katseltaviksi.

Sitten kekkasin Instagramin, että se voisi olla nopea vaihtoehto puhelinta käyttäen.
Joten nyt minua voi seurata Instagramissa, jossa on pikaisia kännykkäräpsyjä, kuvia joita ei sen ihmeemmin tarvitse selitellä.
Edelleen jatkan myös täällä samaan vanhaan tapaan, myös kirppisostojen kera. Instagram on vain lisäapuri.

Muutama kuva jo laitettu! Olen retropimu 😁



1. elokuuta 2017

Kotimaiset design talousvalut


Väheksymättä Sarpanevan S-pataa ja Saturnusta ja muita hänen vuokiaan, mutta meillä on ollut suuri joukko muitakin suunnittelijoita ja suunniteltuja patoja, suomalaista designia parhaimmillaan. On ollut Nanny Stilliä, Antti Nurmesniemeä, Heikki Orvolaa, Erkki Linnalaa, Raimo Simulaa...

Itse olen alkanut kirppareilla kurkistelemaan aina valurautaisten pannujen ja patojen pohjiin, kartuttaakseni tietoa näistä aika unohduksiin jääneistä talousesineistä.
Ja tosiaan, mikäli sieltä pohjasta ei löydy mitään merkintää, voi alkaa epäilemään tuotteen kotimaisuutta. Paljon liikkuu esim. puolalaisia valurautapatoja ilman mitään merkintöjä.
Kotimaiset valmistajat, Högfors, Rosenlew, Upo, Wärtsilä ja Hackman (valmistuttaja) ovat merkinneet tuotteensa yleensä varsin hyvin mikäli pohjaan tai muuhun kohtaan pystyi stanssaamaan leiman.
Ja kotimaiseen laatuun voi luottaa, esim. leimaamattomat valurautapannut voivat olla halpatuontitavaraa valmistettuna ties mistä raaka-aineista haitallisine aineksineen.

Tässä kämmenelläni on söpö voisulakasari, joka on ollut tuotannossa Rosenlewillä v. 1958-72 Raimo Simulan suunnittelemana. Emalipinnoitteena on ollut sinisen lisäksi punainen. Kasariin kuuluu myös kansi, joka valitettavasti ei ole tallessa.

***

Teknikko Raimo Simula (1930-74) oli muotoilijana Rosenlewillä 1950-60-luvuilla ja työskenteli myös yhdessä Timo Sarpanevan kanssa.

Simulan Juhla-sarja vuodelta 1956 oli suomalaisen talousvaludesignin lähtölaukaus.
Sarjaan kuuluvaa neliapilan muotoista ohukaispannua näkee vielä aika usein  myynnissä, ehkä koska sitä valmistettiin pisimpään, vuoteen 1970. (Muiden sarjan tuotteiden valmistus loppui jo 60-luvun alussa.)
Neliapilan muut emalivärit musta ja sininen. Ensimmäisessä versiossa pannun reunoilla oli syvennykset, mutta malli muutettiin v. 1959 näin tasareunaiseksi. Näitä pannuja saa kirppareilta halvalla, jopa alle viiden euron.


Tässä on sitten pata jossa ei mitään merkintöjä, kansi toimii myös parilana. Tämän olen koukkinut joskus metallijätteestä ylös isännän avustuksella, kun luulin ensin että on Sarpanevan uunivuoka, kun näkyi vaan punaista, paljon punaista. Mutta on joku ulkomaalainen, valurauta on harmahtavaa, ei varmaankaan edes vanha pata. Ihan heppoisin voimin tätä ei uunista pois nostella, painava.

Bongaa kirpputoreilta lisäksi ainakin näitä kotimaisia:
  • Rosenlew: Erkki Linnala L-sarja, tuotannossa 1968-72
  • Högfors: Antti Nurmesniemi Nurmesniemi-sarja, tuotannossa 1964-70
  • UPO: Toivo Pulkkinen Paistinpannu, tuotannossa 1977-97
  • Wärtsilä: Antti Nurmesniemi pata "Lentävä lautanen", tuotannossa 1977-84. Heikki Orvola Rautarouva-pata, tuotannossa 1979-84
  • Hackman: Nanny Still Ferrica paistinpannu ja paistopata, tuotannossa 1987-90

Summa summarum, mikäli rautapatasi tai -pannusi on kotimainen, se on design-esine!

"Lentävä lautanen"


Tietolähde: Liedeltä pöytään-Suomalaiset design talousvalut, toim. Janne Viitala

29. heinäkuuta 2017

Unelmien häät 29.7.1981

36 vuotta sitten seurasimme televisiosta unelmien häitä, liikuttavan ujon oloinen lady Diana asteli upeassa kermakakkuluomuksessa St. Paulin katedraalin käytävällä kohti sulhoaan.
Ja kuten myöhemmin olemme saaneet lukea, kaikki ei ollut kuitenkaan kunnossa enää tuolloin, eikä juuri paremmin mennyt myöhemminkään.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Dianan kuolemasta. Se klassinen kysymys, missä olit silloin..? Minä olin juuri tullut aamuvuoroon työpaikalle, jossa radio oli auki, ja siellä klo 07 uutisissa kuulin traagisesta auto-onnettomuudesta.

Muistolautanen löytyi (roskiksesta) juuri sopivasti kunnioittamaan näitä kahta tapahtumaa.

Lautasen takapuolen teksti


25. heinäkuuta 2017

Aurinkoon.

Oi joi, näitä nakukelejä vielä tälle kesälle odottelemme...

Tytöt nauttivat täysin rinnoin auringosta
vuoden 1974 aurinkorasvamainoksessa. (Kotiliesi)


22. heinäkuuta 2017

Jacobinon maljakko

Italialainen lasinpuhaltaja Armando Jacobino tuli Suomeen 50-luvun alussa Kaj Franckin kutsumana, ja hän opetti mm. Nuutajärvellä filigraanitöitä. Kumelaan Armando tuli v. 1959 ehtien pitämään jo hetken omaakin puhaltimoa.
Hänen töissään yhdistyivät taidokkaat italialaistekniikat sekä leikkimielinen kepeys. Hän valmisti vapaasti puhaltamalla, venyttämällä ja nyppimällä erimallisia maljakoita ja maljoja. Koristelutekniikkoina hän käytti rihla- ja piikkimuottia, nauhoja ja savuhuntuja. Tyyli oli aivan toista kuin suomipojilla.

Erityisen suosittuja ja nyt keräiltyjä esineitä olivat Jacobinon valmistamat erilaiset eläinhahmot, esim. pupu, kissa, ankka ja hevonen.

Armando Jacobino kuoli syöpään v. 1970 vain 48 vuotiaana, ja ura katkesi yllättäen kesken. Hänen vaimonsa Lea o.s. Ruohonen työskenteli myös Kumelassa.

Kuvan upean vihreä pallosäärinen maljakko on puhallettu rihlamuottiin, korkeus 29cm ja onkin painava mötikkä, tarpeen kaksin käsin pidellä.
Maljakko on ollut tuotannossa vasta Jacobinon kuoleman jälkeen, vuosina 1972-1976. (Eräiden tietojen mukaankin suunniteltu 1972, mutta miten jos kuollut jo 1970?)

Maljakko löytyi Kontista, mistä teen nykyään parhaat löydöt, hinta oli 5eur. Selvästikin luokiteltu hienoksi esineeksi, mutta ei kuitenkaan sitten ihan tiedetty mistä kyse.




17. heinäkuuta 2017

Finella sarjan paistinpannu

Arabian Uhtua-värisenä Seppo Mallatin muotoilema Finella -sarjan kannellinen paistinpannu tiikkivarrella. 
Inkeri Leivo suunnitteli Uhtua-koristeen v. 1982 ja sitä käytettiin sekä emaleissa että posliiniastioissa kun haluttiin yhdenmukaistaa astiat samaan sarjaperheeseen.
(Kattilahan mulla jo onkin.)

Jaaha, mitäs tänään kokkaillaan? Kalaa, lihaa, kasviksia?

Ei pöllömpi pelastus tämäkään paistinpannu, roskiksesta.



11. heinäkuuta 2017

Lusikkapelastus

Eko-pisteelle oli tyhjennetty ilmeisesti kuolinpesästä tavaraa. Ehkä jonkun vaarin varasto. Käyttökelpoista "jätettä" oli sekä metalleissa että lasissa.
(Lasijätteeseen ei saisi laittaa lasiastioita, mutta ihmiset järjestään niin tekee kun kuvittelevat että lasi kuin lasi.)

Pelastin kasan lusikoita. Alpakkaa 55kpl ja yksi hopeinen Chippendale.

7. heinäkuuta 2017

Nostalgianälkään

Iltasanomilla on menossa Juhlalehtisarja Suomen historiasta eri vuosikymmeninä, ja eilen ilmestyi 1970-luku.

Kannattaa nappasta kauppareissulla mukaan jos yhtään kiinnostaa!
(Myydään yhdessä Iltasanomien kanssa.)


4. heinäkuuta 2017

Pikkaisen oli taas halpaa

Erkkitapio Siiroisen Riihimäen lasille suunnittelema Kasperi -sarjan grogi- ja olutlasi 30cl. Piripintaan menee kuitenkin peräti 40cl kun mittasin.
Tuotannossa 1971-72.

 Pohjassa on myös "flower power" kukkanen.


Ja niin, lasit olivat kyllä oikeastaan lähes ilmaiset. 20cent/kpl, neljä lasia. Näitä onkin aikoinaan myyty juuri neljän lasin pakkauksessa.

Minulla on Kasperia myös pienempänä juomalasi kokoisena (20cl) myös se neljä. Niistä maksoin 2eur/kpl, joka oli jo sekin aika edullinen hinta.

Nyt vaan tarrat irti ja pesuun ja seuraavaa saunaolutta odottelemaan! Upeat lasit!

Tässä vielä Kasperin koko sarja:

Kotiliesi 1971



1. heinäkuuta 2017

Kontin alekuponki

SPR:n Kontti kierrätystavaratalon uutiskirje yllätti positiivisesti.
En yleensä tilaile mitään ylimääräistä roskaa sähköpostiin, mutta nyt tilasin kun kerran lykkäsivät siitä kassalla mainoksen kouraan.
Siitä tuli alekuponki kiitokseksi, -50% valitsemastasi tuotteesta. Ja ilmeisesti näitä rahanarvoisia etuja on tulossa myöhemminkin. Odotellaanpas.

Ainakin täällä Lahden Kontissa on harvoin yleisiä alennuksia. Ja jos on niin sitten vain joku tietty tuoteryhmä, vaatteet, astiat tai huonekalut esimerkiksi. Ei mitään Fidan tyylisiä Mylläkkäpäiviä.

Menin alekupongin kanssa katselemaan löytyisiköhän mitään. Vitriinitavaroissa oli muutama kiinnostava,  mm. Tamara Aladinin punainen Kielo-maljakko. Mutta maljakoita minulla on niin paljon, että oikeastaan valinta oli sitten lopulta helppo.

Nanny Stillin suunnittelema Grapponia -sarjan koristepullo. Tuotannossa 1968-75.
Ja hintaa pullolle jäi 20 euroa.



27. kesäkuuta 2017

"Ennen kuin puhvelilaumat valtasivat olohuoneet"

70-luvun suurikokoiset möhkösohvat puhvelilaumoihin on rinnastanut Taideteollisen korkeakoulun opettaja Marika Hausen. On kyllä osuvasti sanottu!

Tässä on katsaus 60-luvun loppupuolen sohviin, aikaan jolloin vielä oli linjakkaan ryhdikkäitä ja tiukasti verhoiltuja sohvia, mutta muhkeutta alkoi jo näkyä, ei kuitenkaan vielä niitä puhvelilaumoja. Television kasvava rooli vaikutti siihen, että entistä enemmän tarjottiin kokonaisia kalustoja: sohva, nojatuolit, sohvapöytä, tv-pöytä/hylly. Värejä alettiin käyttämään rohkeammin kankaissa, ja muotiin tuli maalattu kaluste ruskean tiikkikauden väistyessä. Palasohvat toivat muunneltavuudellaan myös helpotusta pienien asuntojen kalustamiseen.

Kaikki kuvat Kodin aitta 1967, sekä Kaunis koti 1967 ja 1968. Huonekalutehtaiden ja BAYER laatukuidun mainoskuvia, paitsi viimeiset Igor kuvat toimittajan tekemistä jutuista. Näyttäisi että Lepokalusto ei mainostanut ainakaan aikakauslehdissä.

Suunnittelijan nimi kerrottu jos tiedossa, ts. olen sen löytänyt. Ja nämä sohvat olleet silloin v. 67-68 aikalailla uutuuksia.
 Peem Monaco-kalusto


Peem George-kalusto
(Kankaana Dralon® ja ruokailuryhmä taustalla on nimeltään Tornado.)


Tuomikaluste Oy:n Konsuli


Vilka Oy:n Fennia-kalusto.
Suunnittelija Ahti Taskinen.


 Vilka Oy:n Finno nuorille pareille, huvilalle, motelleihin, poikamiehille, poikamiestytöille - kaikkialle iloiseen, nykyaikaiseen sisustamiseen.
Suunnittelija Pentti J. Wainio.


Peem Bagdad palasohva, suunnittelija Eero Aarnio.


Sotka Oy:n Korento, suunnittelija Tanu Toiviainen. Useita kangasvaihtoehtoja, tässä Metsovaaran Kukka, ja huomatkaa taaimmaiset kuinka puuosat maalattu.


Asko Hansa nahkakalusto, puumateriaali tiikkiä ja verhoilu aitoa nahkaa.
Ylellinen, mutta mainostettiin erittäin edullisena nahkakalustona.


Asko Mobile 100, nuorten huoleton ja rohkea kalustesarja.
Suunnittelija Esko Pajamies.
Tämänkin sai millä värillä vaan maalattuna, violetti on jo hyvinkin rohkea kun miettii 60-lukua...


Asko Kavaljeeri oli vuodesohvakalusto.


Asko Lissabon, eurooppalaistyylinen vientikalusto jossa palisanteriset puuosat jätettiin esille. Verhoilu plyyshiä.
 Samoihin aikoihin suunniteltu Askon Bonanza oli vähän samanlaisella idealla leveine puuosineen. Nämä kalustetyypit yleistyivät 70-luvulla kun muut tehtaat huomasivat jäljitellä.


Asko Paris sohvakalusto, väreinä myös mm. punainen tai vihreä.
Suunnittelija todennäköisesti Olli Borg.
Tuotannossa koko 1970-luvun.


Lepokalusto Igor-elementtisohva, suunnittelija Ahti Taskinen.
Keski- ja kulmaosa istuinelementtien lisäksi Igoriin kuului soitinkaappi, joka voitiin sijoittaa mihin kohtaan vain sohvaryhmässä. Kaapin ylälaatikossa oli tila levysoittimelle, alalaatikko erikoisrakenteinen levyjen säilytystä varten, varustettu valolla. 
Tämä oli ensimmäinen kalusto johon voitiin kodeissa yleistyvä levysoitin integroida.
Kankaana Marimekon Tamara markiisikangas.

Ahti Taskinen kertoo: "Pyrin suunnittelemaan esineitä jotka ovat omintakeisia, tarkoituksenmukaisia, kestäviä, sopusuhtaisia ja teollisesti valmistettavia. Olen piirtänyt satoja kalusteita ja lähelle tavoitteitani olen päässyt muutamissa tuotteissa. Igor-palasohva on yksi niistä."



Lisänä tietolähteet
kirjat: Lepo 60 vuotta huonekaluja
          Asko Huonekaluja Lahdesta
internet: Wikipedia
              Iskun tarina

24. kesäkuuta 2017

Emalitaivas kutsuu?

Tämäkin pelastus jätelavalta, tosin lähetän kannun jossain vaiheessa emalitaivaaseen. On niin paljon saanut siipeensä. Saa olla kesän pihalla, kukka-astiana ja koristeena.

Finella kaatimen on muotoillut Seppo Mallat, tuli tuotantoon 1973. Todella simppeli oivallus, lieriö johon taivutettu nokka.
Tehtiin yksivärisenä sekä kahdella koristeella, tämä tuntemattoman suunnittelijan Aurinkoappelsiini, sekä Gunvor Olin-Grönqvistin punainen Sydän valkoisella pohjalla.

Oikein hyvää juhannuksen jatkoa!

18. kesäkuuta 2017

Nuoren kodin perushankinnat 1967


Suosikkiaihe vanhoissa perhelehdissä on ollut astiastojen hankinta kun nuori aviopari muuttaa yhteiseen kotiin. On pohdittu paljonko mitäkin ja millaisia astioita ja ruuanlaittovälineitä tarvitaan.
Kuviin on koottu sitten malliesimerkkejä, sen ajan kotimaista käyttöastiaa, kippoa, kuppoa ja kattilaa.

Tässä on Kodin aitassa 1967 esitellyt kokonaisuudet.
Kuvissa huomioi varsinkin emalituotteiden käytön, emalista oli jo tullut kotitalouksien suosikkimateriaali, ja tuotanto vain kiihtyi tuosta vuodesta. Muovia ei näy vielä missään. Toinen huomio: voirasia. Enää ei sellaista paljon käytetä kun ei käytetä voitakaan. Ja ei unohdeta sirottimia suolalle ja pippurille. Vieläkö muuten löytyy mistään Arabian sarjasta nykyään, tehdäänkö niitä edes?

Nämä astiat on tarkoitettu käytettäväksi sekä arkena että juhlana. On ajateltu että tässä välttämättömin, ja jatkaa sitten tarpeen vaatiessa lisäosilla. Nuorilla kun ei vielä ole niin paljon rahaa laittaa kerralla. Vierasvara on kuitenkin otettu huomioon määrissä. Anoppi joukkoineen saattaa poiketa useinkin katsomassa miten nuoret pärjää...
Emalikulhot on tarkoitettu ruuanvalmistukseen että myös tarjoiluun. Ja siis kussakin kuvassa kahden henkilön tarpeet. Pärjäisikö nykyään vai onko liikaa?

"Helppo on kauniisti kattaa, kun on kaunista millä kattaa."

ROMANTTINEN ALI, mm. seuraavia:
  • Ali kahvi/teeastiasto, lautaset, kulhot, kannu, paistivati
  • Astor jalallinen juomalasi
  • Nuutajärven sokerikko+kermakko
  • Kastehelmi voileipälautaset
  • Finel emalimaljat ja -kattilat, kahvinkeitin (Pikku-Pehtoori)
  • Liekki kasari


KILTA-KÄTEVÄÄ
  • Kilta teeastiasto, lautaset, kannu, kulhot, vihannesastiat, paistivati
  • Valmu kahvikupit
  • Pomona purkit
  • Finel Vegeta jääkaappirasia
  • Finel kahvipannu
  • Finel emalikattila Neptun
  • Finel emalimaljat Tatti ja valkoinen
  • Nuutajärven näppyläkulho
  • Liekki paistivati, pata ja kasari


RUSTIIKKIA
  • Kosmos teeastiasto, lautaset, paistivati
  • Rustica juomalasit ja kaadin
  • Kultavanne kahvikupit (huom. kupit korvattomia)
  • Finel kahvinkeitin, Finel oliivinvihreät kattila ja kasari
  • Finel emalikulhot oliivinvihreä
  • Liekki pata
Kallein astiasto!

Mikä miellyttää eniten, minkä astiaston voisit kotiuttaa?


15. kesäkuuta 2017

Purkkikimara

Tässä on nyt eka satsi tavaroistani, jotka ovat kaikki pelastettu roskiksista, metallijätteistä.

Käsittämättömiä löytöjä kaiken kaikkiaan pois heitettäväksi.
Suurin osa hyvässä kunnossa, sydänpurkeissa on sisällä ruostetta. En laittaisi silti niitäkään roskiin kun päältä kauniit, koristeeksi käyvät.

Miten joku heittää Hangon keksin perhosrasiankin pois...?

Ruskea peurapurkki keskellä on Asessorin kahvisekoitusta sisältänyt, pakkaaja Kenia Oy.



TUKO Kutsu -kahvirasia, isompi koko.



Tästäpä en tiedä mitään, ei merkintöjä.
Retropurkki vain olkoon hän.



Ja nämä löytyi myös, onhan se vain metallikansi joo, mutta ovat kovasti haluttuja kavereiksi Riihimäen keittiötölkeille.
 Tietoinen ei heitä pois vaan myy tarvitsevalle.
 Isompi kansi sopikin 3 litran tölkkiini, pieni on ehkä litraseen.


12. kesäkuuta 2017

Arabia emalin Tonttumuki

Arabia Wärtsilän viimeisimpiä emalimukeja, Tonttu.
Aika harvinainen mukina, tonttukuvioisia kasareita ja kulhoja on liikkeellä enemmän.
Kuviota on oletettavasti käytetty kaikissa esineissä suunnilleen samaan aikaan, 70-luvun puolenvälin jälkeen.
Muki on muotoilultaan vähän erilainen kuin aiemmat "vanhat" mallit.
Sekä kuvion suunnittelija että mallin muotoilija tuntemattomia.

Minulla on nyt tällainen pienoinen emalimania päällä, useampi kiva juttu tullut ostettua kokoelmaan. Tonttumukista maksoin eniten, ehkä liikaa, 21eur 😛


Tonttukasari ja -kulho.
Kuvat: laatutavara.com