"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua kaikille!


22. joulukuuta 2016

Weisteen hymypojat


Ohhoh, kylläpä löytyi tänä vuonna Weisteen tonttuja. Löysin 12 piipunrassitonttua, enemmän kuin muina vuosina edes yhteensä.

Nämä haluan vielä esitellä, yksi vanhus ja vähän nuoremmat pojat.


Muistatteko suklaapalloja hautovat tontut?
Nyt hautovat tässä superpalloja,
kun mistään ei löytynyt sopivan kokoisia oikeita suklaapalloja.



Vanhaa hopealankaa.
Hyvin ohutta, voisi pujottaa vaikka neulansilmään.
Hopealankaa leviteltiin kuuseen kimmeltäväksi verkostoksi
ja ohuena se helposti sotkeentui kuusta riisuttaessa.

Tämä pussi on taidegraafikko Toimi Kiviharjun (1915-1975) suunnittelema.
Hän suunnitteli myös muita myyntipakkauksia Weisteelle.


18. joulukuuta 2016

Hellas Juhlasuklaa 1950


ELKA:lla on facebookissa Suklaajoulukalenteri, jossa esitellään päivittäin eri makeistehtaiden mainoskuvia tai makeiskääreitä suklaista. Vanhoja nostalgisia.
Pääsee katsomaan ja seuraamaan ilman facebook-tiliä, linkki tässä.

Kalenterissa luukku 6 oli myös tämä Hellaksen Juhlarasia.
Löysin kesällä peräti kaksi rasiaa kerralla. Kummankin sisällä oli ompelutarvikkeita, lankoja sisältänyt maksoi 3eur, ja nappeja sisältänyt 5eur.

Rasian takana lukee: "Tämän tuotteen on suklaatehdas Hellas valmistanut 40-vuotisen toimintansa muistoksi. Huhtamäki-Yhtymä Oy"
Hyvä rasia sinänsä, että tietää tasan tarkkaan milloin ollut myynnissä.

Kotiliesi 1950


16. joulukuuta 2016

Aini Vaarin joululiina(t)


Tässä lisää vanhoja joululiinoja, joita löytää kirppareilta yhtä usein kuin niitä Eva Taimin suunnittelemia.

Tämän joululiinan on suunnitellut
tekstiilitaiteilija Aini Vaari v. 1961.

Toinen liina on pieni neliöliina, samat lapset siinä kuvattuna.
(Olen nähtävästi myynyt sen kun ei enää varastostani löydy.)



Tässä liinassa on niin paljon samaa kädenjälkeä,
että veikkaisin myös lähes varmasti Aini Vaarin piirtämäksi.



Voisikohan tämäkin olla? Eroaa kyllä yllä olevista jonkin verran...


P.S. Vielä tulossa muutama joulujuttu, sitten kerron ja esittelen teille vuoden 2016 parhaat kirpparilöytöni.

11. joulukuuta 2016

Joulukortti x 2


Syksyllä Taidelauantaina Lahden historiallisessa museossa oli poistomyynnissä mm. näyttelyissä käytettyjä suurennoksia vanhoista valokuvista ja joulukorteista.
Joulukortit olivat pientä taulukokoa, 21x30cm, ja paksusti pahvitettuja. Hinta oli kolme tai neljä euroa, muisti pätkii...

Ensin ajattelin ostaa syntymävuoteni joulukortin, mutta sitten tykästyin vuoden 1966 veikeään kuvaan.

Myöhemmin sain selville, että kortti kuuluu neljän mainoskortin sarjaan, jonka on ehkä saanut kylkiäisenä ostoksen yhteydessä. Korttihaitarin liepeessä on nimi Kulta Riisi. Ja toden totta, höyryäviä riisikulhojahan kortin kuvassa kannetaan. Toisissa korteissa tontut keittelevät riisiä, ja sitten killistellään mahat täynnä.



Tässä Karton joulukortissa on hyvä kierrätysidea, leikelläänpäs siitä paperinukke. Piirros taitaa olla Katriina Viljamaa-Rissasen. Mikähän mahtaisi olla vuosi, jotain 80-lukua?

Olenkohan kertonut tämän aiemmin...Mummolassa säästetyillä joulukorteilla pelattiin "Silmiä." Se kenen kortissa oli eniten silmiä, sai sen vuoron kortit itselleen. Silmät laskettiin ihmisiltä ja eläimiltä. Ja kuten muistetaan, 60-ja 70-luvuilla oli paljon maisema- ja asetelmakortteja, joten nollaa tuli monella kierroksella.


9. joulukuuta 2016

Joulutekstiilejä

Kaapin kätköistä osa, ja osa tänä vuonna ostettuja.

Vieläkö on monta yötä jouluun?


Tampellan joulusydämiä ja tuntematonta tonttukangasta kaitaliinana.


Almedahls pellavapyyhe "Tomten" design Monica Backström.


Seinäkoriste on myös ruotsalainen, suunnittelija Jerry Roupe.

Jerry Roupe (1919-2005) piirsi joulutekstiilejä 50-60-luvuilla,
ja hänen kuuluisin kuvakudos on "Tomteparaden" vuodelta 1960.



3. joulukuuta 2016

Tummat keramiikkamaljakot Skandinaviasta


Gunnar Nylund (1904-1997) is one of the most renowned representatives of the illustrious Swedish ceramic design of the 20th century. He is well known as the artistic leader for Rörstrand in the 1940's and 1950's.
(Teksti täältä.)

Kaarina Aho (1925-1990) valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta mallipiirtäjäksi ja tuli Arabiaan v. 1946 suunnittelemaan koristeita. Hän ei kuitenkaan tuntenut koristelua omaksi alakseen vaan oma kiinnostus kohdistui mallien suunnitteluun.
Kaarina Ahon isoisä oli kirjailija Juhani Aho, ja isoäiti kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt.


Gunnarin maljakko on suunniteltu 50-luvulla Rörstrandille osana Eterna sarjaa.

Kaarinan Harlekiini maljakkoa on Arabiassa valmistettu vuosina 1959-1965.
Näissä on harmillisesti pohjan leimat lasitteen päällä joten peseytyvät pois.



Kummassakin maljakossa on hypähdystä modernimpaan muotoiluun ja koristeluun.

Katselin Gunnarin maljakolle hintoja ulkomaisissa nettikaupoissa, ja kovasti tunnuttiin arvostavan miehen tuotosta. Heille olisi varmasti häpäisy, että täältä peräpohjolasta maljakon löytää eurolla.

Harlekiini on kulkeutunut meille miehen kotoa.

2. joulukuuta 2016

Eva Taimin joululiinat


Uusimmassa Antiikki & Design -lehdessä kyseltiin vanhojen tuttujen joulunpunaisten liinojen alkuperää.
Olen myöskin pähkäillyt samaa, koska näitä liinoja on todella paljon kirppareilla myynnissä (olleet siis aikoinaan yleisiä), ja selvästi kuuluvat samaan "sarjaan."

Jouluiset kaitaliinat ovat tekstiilitaiteilija Eva Taimin suunnittelemia Vaasan puuvillalle 50-luvun alkupuolella. Liinat myytiin metreittäin kankaasta jossa vuorottelivat kaksi eri mallia. Kauppias leikkasi rullasta tarvittavan liinamäärän pilkkuviivaa pitkin. Näin liinojen reunahuolittelu jäi itselle.

Olen löytänyt neljää kuosia, olisikohan tässä kaikki.
Meillä kotona on liina jossa kuusia ja tonttuja, ja äitini muisti aivan oikein että on "ainakin 50-luvulta."

P.S. Tuossa Antiikki lehdessä on myös kiva juttu Weisteen tuotannosta. Minäkin olen löytänyt lisää piipunrassisia tonttuvanhuksia.

22. marraskuuta 2016

Pikku naisia

Tässä on hyvä esimerkki miten lasten vaatetus saattoi seurata aikuisten pukeutumista,
lapsille ja aikuisille oli leikkauksiltaan ja väreiltään aivan samanlaisia vaatteita.
Koot alkaen 130cm.
Ihanat pikku naiset!

Pian lasten vaatetus kuitenkin eriytyi aikuisten pukeutumisesta
mitä pitemmälle 70-lukua mentiin, aikuismaisesta pukeutumisesta tuli pikkuvanhaa.


18. marraskuuta 2016

"Ommelkaa itse kodin kauneimmat käsityöt"


70-luvulla puikot ja neulat viuhuivat monenlaisten käsitöiden parissa.
Ristipistotyöt olivat suosittuja, ne kehystettiin ja laitettiin seinälle kodin koristukseksi ja ihailtavaksi.
Nyt samat työt myydään kirpputoreilla poissa muodista muutamalla eurolla. Mutta voisiko näidenkin aika vielä tulla...
Kisutaulu oli toisen mummolan seinällä, tämän olen kuitenkin ostanut kirpputorilta (1.50e), ja kiva että takaa löytyy johtolanka iästä. Taulu on aikoinaan annettu lahjaksi.




Silhuet sarjaa, jossa on kuvattuna rokokooajan ihmisiä. Eurolla tämä.


Saatesanat Anttilan kuvastosta syksy-talvi 1969-1970:
"Perinteelliset ristipistotyöt ovat taas muotia. On hauskaa ja helppoa ommella ristipistoja kanavakankaalle painetun värikkään mallin mukaan. Sitä voivat harrastaa kaikki nuorimmasta vanhimpaan."


Suosittua Tuhkimoa tehtiin myös ryijynä.
Silhuet sarjasta meillä oli kotona kuvan ensimmäinen aihe
'Tervehdys', sinipohjaisena.
En tosin tiedä kuka sen oli tehnyt ja missä se on nyt...



15. marraskuuta 2016

Koottava punainen risti

Palauttelen mieleen 70-luvun aivopähkinän, muovisen pienen koottavan ristin. Jos kavereilla ei tätä ollut, niin saivat yrittää kokoamista. Ja tietysti kaikki perheenjäsenet testattiin.

Risti oli Punaisen Ristin 100-vuotisjuhlan kampanjatuote vuonna 1977.
Sitä myytiin koko vuoden, ja joulun alla vielä kuusenkoristeeksikin.
5mk, ei paha hinta, nyt olisi 5eur.

Valitut palat joulukuu 1977



11. marraskuuta 2016

Jouluhan se taas on täällä

Parin viikon kirppistelytauon aikana paitsi talvi niin myös joulu se olikin jo saapunut liikkeisiin.  Kontti tosin aloittaa vasta 17.11, ja taitaa olla tällä kertaa valtakunnallinen tuo aloituspäivä. Parhaat joulujutut löytyi taas tänäkin vuonna kierrätyskeskuksesta.
  • joulukuusenpalloja
  • lahjapapereita
  • Havin ja Juhavan pallokynttilöitä
  • piipunrassitonttuja
  • lintukoriste joulukuuseen
  • Mirja Vännin joulutaulu 'Tontut ja kuumailmapallo' (Pelastusarmeijan kirppariostos)
    Tonttusakista vanhin on vasemman velmuileva, hänellä tonttulakkikin on vielä kreppipaperista.
    Keskellä olevan pohjasta löytyy muistokirjoitus:



    Lintukoriste on vähän samanlainen kuin viime vuonna löytämäni, mutta tämä taitaa olla muovia ja on "halvemman oloinen."

    ***

    Näistä minun nostalgisista koristeista tehtiin juttu tämän vuoden Kaikkien aikojen joulu -lehteen.
    Juttu on tehty loppukesällä ja haikailen siinä mm. lapsuuden huurrepallojen perään. No eilen sitten löytyikin yksi keltainen huurrepallo lisää! Ja vielähän tässä on aikaa jouluun, ja Kontinkin tarjonta katsomatta, -ei voi koskaan tietää.




    21. lokakuuta 2016

    Arabian Suomi 100 vuotta juhlamukit

    Kuva: ARABIA/Aamuposti
    Tammikuussa myyntiin tulee kymmenen mukia, joiden koristeet ovat peräisin Suomen itsenäisyyden eri vuosikymmeniltä. Mukin koko on 3dl.

    Nämä kuusi mukia on tänään julkaistu useissa nettilehdissä, varmaankin Arabia infoaa asiasta pian myös omilla sivuillaan ja näkee loput mukit.

    Näistä silmiin pompsahtaa ylinnä koriste joka on jo ollut Arabian omassa 100-vuotisjuhlakupissa vuonna 1973. Ja sitten hento Pastoraali tyttökuva takana, 60-luvulta. Ovat suosikkini myös.

    Mukit tulevat myyntiin omissa pakkauksissaan tarinan kera. Lisäksi valikoimassa on kaksi erilaista viiden mukin keräilypakkausta. Yhdestä löytyvät ensimmäiset viisi vuosikymmentä, toisessa niitä seuraavat vuosikymmenet.

    Lue lisää täältä.

    Muokattu tammikuu 2017: Pastoraali on osoittautunut kaikkein suosituimmaksi mukiksi, ja se on jo muutaman viikon myynnin jälkeen lähes kaikista kaupoista loppu. Lisää odotellaan.
    Ostin itse juuri Pastoraalin ja Esterin.

    Pentikin varhaisia töitä


    Nyt huomaa että kiinnostus Pentikin varhaistuotantoa kohtaan on selvästi noussut, asiasta keskustellaan eri palstoilla netissä, ja ihmiset ovat tuoneet myytäviksi kaapin perukoille hylättyjä "epämääräisiä savimöhkäleitä."
    Voin kuvitella että ne ovat olleet juppivuosina yök-kamaa, nyt retroinnostuksen myötä niitä katsellaan toisin aatoksin nostalgiamielessä. Rumia vai kauniita, mielipiteitä on monia.
    Askartelunohjaaja Anu Pentik muutti perheensä kanssa Posiolle v. 1969. Siellä hän toimi mm. keramiikan opettajana kansalaisopistossa sekä kylien askartelupiireissä. Anulle onnellisuus oli käsillä tekemistä lempimateriaaleina savi ja nahka.
    Kodissa oli pieni savipaja jossa alkoi syntyä omaperäisiä vapaasti muovattuja kynttilänjalkoja.
    Jättikokoista torvijäkälärypästä muistuttava Kaamos oli oman tuotannon alkusysäys.
    Oma firma v. 1971 ja keramiikkapuolen lisäksi nahkaompelimo jossa tehtiin nahkavaatteita ja laukkuja. Nahka oli muutenkin tuon ajan hittimateriaali, joten kauppa kävi.

    Halutuimpia nyt ovat varsinkin Kaamoskivet, isompaa ja pienempää, sinisävyllä, ruskealla ja keltaisella.
    Pentikin vanhaa käyttökeramiikkaa ei välttämättä ole signeerattu, mutta Anun tyyli on helppo tunnistaa. Toki hänellä oli sitten pian jo työntekijöitä jotka muovailivat esineitä Anun kädenjäljin.
    Joissakin kynttilänjaloissa on merkintä MM, se tarkoittaa Marjut Maarnia joka oli savipajan esimies, ja hän teki myös uusia malleja Pentikille.
    Anu kehitteli kynttilänjalkoihin vielä röpelöiset omat kynttilät, poronkuukynttilät.

    Kirppareilta vanhaa Pentikiä kannattaa nyt nappasta talteen jos halvalla löytää. Antiikkiliikkeissä hinnat ovat jo useissa kympeissä.

    Kuvia Pentikin museolta Posiolta, tuolta voi katsoa mm. miltä näyttää Kaamoskivi, jos on ihan vieras juttu.
    Elävässä arkistossa filmi Pentikistä vuodelta 1974.

    18. lokakuuta 2016

    Nököhampaalla vasta on mukava olo

    Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisu 1970
    "Nököhampaalla vasta on mukava olo, puhdas on jokainen hampaankolo. Kissan harjaa ei näy tässä, kissa on hampaita pesemässä."
    Monelle tuttu rimpsu seinätarrasta joka liimattiin vessaan muistuttamaan hampaiden harjauksen tärkeydestä.
    70-luvulla herättiin kunnolla huolehtimaan lasten hampaista kun alle 17 vuotiaiden hammashoito tuli osaksi kunnallista terveydenhoitoa. Valistustyötä tehtiin loruilla ja kuvilla, tuttuja ovat mm. lorut "HARJAA HAMPAAT HUUHDO SUU HAMMASPEIKKO LANNISTUU" ja "HARJA REIÄT ESTÄÄ - PUHDAS HAMMAS KESTÄÄ" jotka oli painettuna hoitajalta saatuun hammasmukiin.
    Tavoitteena oli todellakin lannistaa hammaspeikko jo alkuunsa.
    Fluorin käyttöä lisättiin fluoritabletein ja fluoriliuoksen purskuttelulla. Jopa juomaveden fluorausta suositeltiin.

    Vielä 70-luvun alussa muistutettiin että hampaat tulee harjata JOKA aterian jälkeen, jos siihen ei ollut mahdollisuutta ainakin suu piti huuhdella.  Myös kunnollista pureskelua (esim. porkkanan) hampaan pesun korvikkeena ehdotettiin.
    (Mannerheimin Lastensuojelunliiton julkaisu 1970)

    V. 1975 Hellas toi markkinoille ensimmäisen ksylitolipurukumin Xylitol-Jenkin jota tarjottiin sokeripurukumien tilalle.

    Hammaslääkäri tarkastaa tytön hampaita
    Taivallahden kansakoulun hammashoitolassa v. 1965.

    Foto Mannelin Teollisuuskuvaus 1965      
    Helsingin kaupunginmuseo
    www.finna.fi             

    Minulla oli  kotona ainakin sellainen Pepsodentin seinäjuliste jossa oli naama kellä suu auki, ja aina kun oli pessyt hampaat liimattiin yksi tarrahammas paikoilleen palkinnoksi.
    Koulussa jokaisella oli oma hammasharja, ja ruuan jälkeen pesu että fluorin purskuttelu. Muistaakseni fluoria ei kuitenkaan ihan joka päivä vaan muutama kerta viikossa. Iso pönikkä josta kaadettiin korkillinen. Joillakin oppilailla tuo fluori aiheutti oksennusrefleksin.
    Hammashoitolasta eniten mieleen on jäänyt väritabletit jotka pureskeltiin punaiseksi vaahdoksi ja syljettiin pois. Mikäli hampaat oli huonosti pesty jostain kohtaa, kohta värjäytyi punaiseksi. Tavoitteena oli opettaa oikeaa harjaustekniikkaa ettei mikään kohta jää pesemättä.
    Vieläkö tätä muuten tehdään?


    17. lokakuuta 2016

    Pieniä pallokynttilöitä kaupasta


    Nyt on ollut jo jonkin aikaa (vuosi-pari?) saatavilla pieniä 35mm pallokynttilöitä, lähempänä samaa kokoa joita ennen käytettiin Festivoissa ja pienissä kynttilänjaloissa esim. Kehrä.
    Jotkut tykkää että Festivossa on isot pallot huipussa, minä taas paremmin näin.

    Kynttilät ovat merkkiä Polar ja pakkauksessa on kuusi kynttilää. Värivalikoima vaihtelee kaupan ja sesongin mukaan. Nyt on juuri tullut kupari ja hopea, enteilevät lähestyvää joulua.
    Palamisesta en osaa sanoa kun pidän vielä vain koristeena.

    Myynnissä ainakin S-ryhmän kaupoissa ja Kärkkäinen.


    12. lokakuuta 2016

    Fat Feline



    Englantilaisia DUCORin lasinalusia 70-luvulta, olivat alkuperäisessä pakkauksessaan kirpulta ostettaessa. (Yksi valitettavasti puuttuu.) Stockmannin hintalappu pakkauksessa, maksaneet silloin joskus 5,50mk.

    Nettiselailulla löytyi myös eri värejä sekä tarjotin lasinalusten kaveriksi.



    6. lokakuuta 2016

    70-luvulla lapset valjastettiin viisaasti


    Vuosien -73 ja -74 Kaks´plussia.
    Kansikuvat hämmästyttää tänä päivänä. Minulla on sellainenkin Kaks´plus jossa kannessa on n. viisivuotias tyttö alapää paljaana, harteilla vain kylpyviitta.
    Lehdet oli 70cent kappale, jolloin raaski ostaa jo useamman. Nykyään kun melkein järjestään vanhat lehdet maksaa vähintään 2eur.

    Hyvää ajankuvaa sen aikaisesta lastenhoidosta saa vaikkapa lasten valjastestistä.
    Nykyään valjaat ei kuulu must have -tarvikkeisiin, taitaa riippua lapsesta onko käyttöä.
    Mutta näin siis vuonna 1973:
    "Valjasta viisaasti
    Siinä vaiheessa kun lapsi opettelee seisomaan ja kävelemään, hänelle yleensä hankitaan valjaat. Markkinoilla on runsaasti lasten valjaita eivätkä mallit suuresti toisistaan poikkea. Materiaali on lähes kaikissa nahkaa. Mutta silti kannattaa tarkoin katsoa minkälaiset valjaat ostaa. Parasta on ottaa pikkuinen mukaan valjaiden ostoon jotta voi jo kaupassa kokeilla.
    Pienokainen joka on alituiseen pyrkimässä ulos vaunuista ja rattaista vaatii äidin kaikki kädet pitelemään itseään. Ja sittenkin lapsi voi päästä putoamaan.
    Mutta muista ettei lapsi ole koira vaikka kulkeekin talutushihnassa. Lasta ei saa missään tapauksessa roikottaa tai äkkinäisesti kiskoa valjaista."

    Parhaimmiksi todettiin Pussycat -vauvatuotesarjan valjaat, kuvassa nro 6.
    Ja ajan tyyliin annettiin sitten vielä ompeluohjeet omatekoisiin talutusvaljaisiin.

    2. lokakuuta 2016

    Nyt on vintagea


    Nyt löytyi oikea helmi, pieni taskupeili n. 6x9cm. (Peili takapuolella.)
    Vähintään 60-luvulta, vaatetuksesta, Mallasjuoman logosta ja olutlasista päätellen. Tätä kaikkea näkyy Mallasjuoman filmillä vuodelta 1957.


    30. syyskuuta 2016

    Muisto Postisäästöpankista



    13. syyskuuta 2016

    Numero 5685


    Riihimäen lasin sokerikko numerolla 5685 on kellanruskeaa lysterilasia eli myrkkylasia, joka oli aikoinaan muodikasta "taidelasia."
    Hohtopinta syntyi kun lasin pinnalle ruiskutettiin metallioksidia. Punahohtoiset saatiin kirkkaasta lasista, sinihohto tummista, yleensä sinisistä lasiesineistä. Halutumpaa ja arvokkaampaa on aina ollut tuo sinihohtoinen lysteri.
    Riihimäen lasi alkoi valmistaa lysterilasia 1920-luvun lopulla ja se lopetettiin 1950-luvun alkupuolella.

    Sokerikon alla oleva Kuvasto-hinnasto on vuoden 1939 näköispainos.

    Tällainen sokerikko kirkkaasta lasista oli meillä kotona joka päivä ahkerassa käytössä.

    6. syyskuuta 2016

    Riihimäen Kirsi


    Tölkki tiiviökannella 2eur ja kynttilälyhty 50cent
    Kun Riihimäen lasi lopetti puhalletun lasin valmistamisen 1976, alettiin pian kehittää pullotuotantoon tarkoitetuille IS-koneille sopivaa halpaa talouslasia Kotilasi nimikkeen alla.
    Kirsi on Nanny Stillin konsultoima Kotilasi lasisarja, joka tuli tuotantoon vuonna 1983 ja sitä valmistettiin 1990-luvun alkuun saakka. Kansan suussa sarjaa sanotaan myös Kirsikaksi lasin kirsikkakuvion mukaan.

    Tässä lueteltuna kaikki osat mitä siihen kuului:
    • pullo
    • juomalasi
    • pikari, kaksi kokoa
    • sokerikko, kermakko
    • kaadin
    • iso kulho
    • jälkiruokamalja
    • lautanen, kolme kokoa
    • tölkki tiiviökannella, kolme kokoa
    • kynttilälyhty
    • kynttilänjalka
    Kirsin hinnoittelupolitiikka on aika mielenkiintoinen. Joillekin kalliimpaa koska hei onhan se Riihimäki, toisille taas lähinnä tusinatavaraa. Esim. jälkkärimaljojen hinta saattaa toisaalla olla 50cent ja toisaalla useampi euro. Kierrätyskeskuksessa kaadinta myydään hintaan 40eur. Ja on pitkään myytykin sillä hinnalla.
    Mitään intohimoja minulla ei tähän puristelasisarjaan ole, kotona meillä oli joitakin sarjan osia, ainakin jalallisia pikareita ns. parempina laseina.

    30. elokuuta 2016

    Uusi ihastus

    Olen nyt ihastunut saksalaisiin 60-70-luvun keramiikkamaljakoihin.

    Kaikki alkoi turkoosista koristekuvioidusta maljakosta joka nökötti kierrätyskeskuksen hyllyssä. Kaunis.
    Maljakon pohjassa on selvät tunnisteet joista pääsin valmistajan jäljille: Bay Keramik toimi Länsi-Saksassa v. 1933-n. 1971. Maljakon koristelusta päätellen se ajoittuu 60-luvulle.

    Saksalaista keramiikkaa löytyykin kirpputoreilta yllättävän paljon. Nyt kun varta vasten osaan niitä etsiä, voi sanoa että joka kirppiskierroksella löytyy ainakin yksi. Mutta ostopäätökseeni vaikuttaa paitsi se että sen pitää ehdottomasti miellyttää silmää, myös hinta. Tässä olevista olen kaikista maksanut 1-2eur kappaleelta, ja kipurajana voisin pitää ehkä neljää viittä euroa jos löytyisi joku oikein ihana.

    Nämä ovat Scheurich tehtaan esineitä, se oli 60-80-luvuilla yksi suurimmista Saksan keramiikan tuottajista, ja vienti oli sen mukaista myös.
    Koriste on nimeltään Fabiola jota tehtiin pitkään mitä erilaisemmilla variaatioilla. Ehkäpä yleisin mitä olen täälläkin kirpputoreilla nähnyt.


    Miten tunnistan maljakon saksalaiseksi, ja mistä voi päätellä miltä vuosikymmeneltä se on?
    Maljakoissa on pohjassa jotain johtolankoja, yleensä ainakin viittaus saksaan tai tehtaan nimi. Googleen hyvä hakusana on esim. ”west german pottery."
    Muutama alalle vihkiytynyt hyvä sivusto myöskin löytyy jo valmiina joissa on opastusta tunnistamiseen:
    Gin-For's Odditiques
    Ruotsalaisen keräilijän blogi: Tusen vaser


    Tässä on tyypillinen Scheurich keramiikan pohjamerkintä.
    Ensimmäinen numero on mallinumero ja jälkimmäinen maljakon korkeus.


    Joka vuosikymmenellä on ollut erilainen koristelutyyli ja erilaiset värit:

    -50-luku: vaaleat pastellisävyt, geometriset kuviot jotka vedettiin hennosti pensselillä

    -60-luku: voimakkaat selkeät värit, käytettiin erilaisia kohokuvioita tai röpelöisiä karkeita kraaterimaisia pintoja, ns. laavalasite

    -70-luku: väreissä dominoi ruskea ja oranssi, ja maljakoiden muodot olivat futuristisempia, leikkisiä, laavalasite myös edelleen suosiossa


    Sininen on Scheurich ja vihreä Strehla


    Näitä maljakoita kun olen nyt plärännyt netistä, muistin että mummolla oli saksalainen keramiikkamaljakko hyllyssään, muistan kyllä nyt ihan millainenkin. Anttilan tuoteluetteloista löysin vain yhden tehtaan (Strehla) tuotteita muutamalta vuodelta -70-luvun alusta. Olimmekohan kuitenkin täällä pohjolassa enemmän hennon lasin ystäviä? Lasimaljakot mitä yleisin lahja.


    20. elokuuta 2016

    Mäntyharjun lasi


    Ostin vanhempia Avotakkoja Heinolan Retro Kesäkirppikseltä, vuodelta 1969, ja yhdessä oli Mäntyharjun lasin iso mainos. Todellakin, meillä on ollut sellainenkin lasitehdas aikoinaan.

    Mäntyharjun lasi toimi vuodet 1968-71, koko toimintansa ajan se tuotti tappiota ja lopetettiin kannattamattomana.
    Yhtiön tuotteita olivat puristamalla tai puhaltamalla valmistetut käyttö- ja koriste-esineet, mm. kulhot, lautaset, maljakot, sokerikot ja kermakot, kynttilänjalat, savukerasiat ja tuhkakupit.

    Lasinpuhaltajia, hiojia tuli Humppilan lasitehtaasta jolla juuri Mäntyharjun perustamisen aikaan meni taloudellisesti huonosti. Uusi tehdas Mäntyharjulla houkutti kun Humppilassa puhallettiin vielä navetassa. Humppilalaiset palasivat takaisin siis hyvin pian, ja toimitusjohtaja lupasikin kaikille halukkaille mäntyharjulaisille heiltä vastavuoroisesti työpaikan Humppilan uudesta lasitehtaasta.
    Taiteilijoina käytettiin tuttuja suunnittelijanimiä esim. Pentti Sarpaneva, Matti Halme, Eero Rislakki ja Tauno Wirkkala.
    Yritys sai aluksi viennin hyvin käyntiin, mm. Länsi-Saksaan, Sveitsiin, Ruotsiin ja USA:an, mutta  hiipui hintojen kilpailukyvyttömyyden takia. Kotimaan myynnissä malliston suppeus ja kaupan ostajien varauksellinen suhtautuminen yrityksen tuotteisiin vaikeuttivat toimintaa.

    Tunnetuimpia lasistoja ovat Rislakin suunnittelemat Katja, Lara ja Nina. Niitä tehtiin Mäntyharjun lopetuksen jälkeen vähän aikaa myös Riihimäen lasissa.

    Avotakka 1969
    Pallukkamaiset kulhot ovat Ninaa, pikkukuvassa lasistoa jostain syystä sanotaan kylläkin Troikaksi...hmm.
    Katja ja Lara menee helposti sekaisin, Katjassa on esim. kulhon pohjassa kiertyvät viivakuviot, Larassa pistekuvioisia länttejä. Takimmaisena kuvassa Lara.

    Tuotteet valmistettiin lyijypitoisesta kristallista, tuotemerkkinä oli NORTH CRYSTAL.

    Katja karahvi


    Lara karahvi
    Kuvat: laatutavara.com




    Avotakka 1969
    Pentti Sarpaneva suunnitteli Mäntyharjun lasille kynttilänjalkoja meripihkan värisestä kristallista. Sarjaan kuului kolme erilaista: Pluto, Juno ja Jupiter. Eri kokoja. Kuvassa edessä Juno johon sopii myös halkaisijaltaan 5cm kynttilä, esim. pöytäkynttilä.



    Vanhoja pikkuruisia mustavalkokuvia Mäntyharjun lasin tuotannosta voi katsella Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta (ELKA), laita arkistohakuun hakusanaksi Mäntyharjun lasi.

    Tämä ELKAn portaali on muutes aivan mahtava paikka historian tutkijalle, matkan eiliseen voi aloittaa vaikkapa Aikakonetta selailemalla. (Aikakoneessa muutama iso kuva myös Mäntyharjusta.)



    Tietolähteet:
    • Wikipedia
    • Lasitutkimuksia-Glass research XIV/Humppila lasitehdas tien varrella
    • Keräilijän aarteet-Koko kansan korut Pentti Sarpaneva
    • Avotakka 1969 nrot 10, 11