"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

30. lokakuuta 2013

Kumelan lasimaljakot


Kumelan lasitehtaan tuotanto on jäänyt aika vieraaksi, eikä niitä näe kirpputoreillakaan kovin usein myytävänä.
Käsittääkseni eivät myöskään nauti sellaista arvostusta kuin Riihimäen lasin tuotteet.

Kaksi maljakkoa ovat 60-luvulta, isompi (26cm) on mummovainaan peruja, ja pienemmän (21cm) löysin kaveriksi eilen kirpputorilta neljällä eurolla.
Maljakot ovat koristehiottuja ja maalattuja, toinen lilaan vivahtava ja toinen enemmän punainen.
Koriste vie ajatukset kyllä paljon kauemmas kuin 60-lukuun, hyvin vanhahtava tyyli.

Mummolla oli kaapin päällä paljon maljakoita, nykypäivänä jo hyvin arvokkaitakin. Suurin osa niistä oli merkkipäivinä saatuja. Maljakkohan oli aikoinaan tyypillinen lahja.
Ne otettiin alas pesua varten jokusia kertoja vuodessa. Kun mummo ei enää päässyt kiipeämään jakkaralle, minä nostelin maljakot hänelle. Loppuvaiheessa mummo ei enää pystynyt niitä pesemäänkään, joten sekin homma lankesi minulle. Varovainen piti olla.
Sitten perinnönjaossa maljakot napsi mukaansa ken halusi. Sopusointuisesti sulassa sovussa.


28. lokakuuta 2013

Kuun valloittaja

Tuttu E. Heleniuksen kangas, blogissanikin ollut pari kertaa esillä, mm. täällä.
Tässä Kuukivet velourina Finnwearin valmistamassa oloasussa.

Kangasvalmistajilta meni paljon samoja kankaita myös vaateteollisuuden käyttöön, joten ei mitenkään erikoinen tapaus.

Ostopaikkana Pelastusarmeijan kirpputori Lahti Laune.
Rinnuksissa oli aikamoinen vuosikaudet muhinut tahra, mutta otin riskin, kun vaate ei ollut kalliskaan (2eur). Tahra ei ihan kokonaan lähtenyt, mutta haaleni siedettäväksi.


24. lokakuuta 2013

Pronssikoru on muotikoru


Hannu Ikonen (1946-1991) aloitti ensin suunnittelemalla vaatteita ja huonekaluja, mutta pian korumuotoilu vei mennessään.
70-luvulla Ikonen suunnitteli turkulaiselle Valo-Korulle. Hänen tyyppillisin ja tunnistettavin korunsa kuvaa torvijäkälän pintaa monisakaraisine mykiöineen. Koruja tehtiin pääasiallisesti pronssista, jonkin verran myös hopeasta. Erilaisia jäkäläsommitelmia oli riipuksissa, sormuksissa, rannekoruissa, rintakoruissa, korvakoruissa...
70-luvun alkupuolella korut olivat ajan tyyliin isoja, myöhemmin pienempiä korukivin tehostettuna.

Suosittuja koruja meni paljon myös vientiin, mm. Pohjoismaihin.

Koruja ei ole signeerattu, mutta pronssikoruissa on useimmiten leima MADE IN FINLAND.

Sormus.
 
 
Riipus.


Koruja myytiin myös koko kansan alennustavaratalossa :



Anttila tavaraluettelo kevät-kesä 1976
Huom !
Riipus keskellä on kuvatekstin mukaan Kalevala-riipus (sormus näyttäisi kuuluvan samaan sarjaan),
 mutta Ikosen jäkälät tunnistaa hyvin.
Muoks* Kaikki kuvassa Ikosen suunnittelemia.



***



Äitini myi vanhat kultakorunsa romukullaksi. Sinne meni rannerenkaat ja paksut kultasormukset pois kaapista kuleksimasta. En päässyt hätiin.
Mutta tämä yksi sormus jäi, koska siinä oli niin kevyesti kultaista osaa, sormuksella ei siis ollut suurta romukulta-arvoa.

Nyt sormus kiittää kohtaloaan ja kulkee minun matkassani.
Valmistajan leima on kulunut pois, paikkakuntaleima menee Turkuun ja vuosi on H7=1961.
Sormukseen on kaiverrettu äidin etunimi ja päivämäärä jolloin hän täytti 20 vuotta.
Sormuksessa on aikakaudelle tyypillinen pitkänomainen muoto ja musta kivi.

Toinen sormus on ostettu huutonetistä,  Kultakeskuksen hopeinen kivisormus (mikä kivi?), vuosileima V7=1974.

Tykkään hurjasti käyttää sormuksia, jotkut samat on aina käytössä, ja toisia vaihtelen päivittäin tai viikottain.


22. lokakuuta 2013

Pienen putiikin verran retroa




Retrosiskolla - Seija Pernulla- on Nastolan Uudessakylässä omakotitalon autotallissa vuoden verran toiminut hurmaava pieni retroputiikki. Sisälle astuttaessa vastaan tulee nostalgiashokki. Myynnissä on hyvin kattavasti 60-70 -luvun pientavaroita, kankaita, vaatteita, astioita. Kaikkea ihanaa ja värikästä, oikea hyvänmielen kauppa.

Seija on aina ollut vanhan tavaran keräilijä ja retrofani, joten myytävää putiikkiin löytyi alkajaisiksi jo omista varastoista.


Paitsi tämän kivijalkamyymälän lisäksi Retrosisko kiertää myymässä mm. antiikkimessuilla, ja ajankohtaiset kuulumiset löytyvät Facebookista.


Retrosisko on muuttanut: Putiikki sijaitsee Lahdessa, Vesijärvenkatu 42


20. lokakuuta 2013

Iittala TOP v. 1984


Kuusi -sarjan maljakko, kork. 16cm.
Iittalan myydyimmät lasiesineet/lasistot v.1984:

1. Aalto-maljakko

2. Ultima Thule

3. Kuusi (suunn. Jorma Vennola)

Klassikot pitivät pintansa, vain tuo Kuusi edusti uutta, se tuli myyntiin 1981.

Loppu kymmenikössä oli uudempaa ja vanhempaa: Wirkkalan Gaissa (lasit ja karahvi), Solaris (lautaset ja kulho) ja Kuura (kulho) sekä Sarpanevan Festivo- ja Arkipelago kynttilänjalat, Tsaikka-teelasit ja Kalinka (lasit).


Googleta katsoaksesi kuvia, jos lasistot eivät ole tuttuja.

Edelleen tuotannossa ovat: Aalto-maljakko, Ultima Thule, Gaissa, Festivo ja Tsaikka.


Lähde: Suomalaisen lasin juhlaa - Iittala 125 vuotta


LAHDEN FIDASSA remonttimyynti, kaikki tuotteet 21.-24.10
-50%,  pe ja la 25.-26.10 -70% !
Aamulla siis sinne !

16. lokakuuta 2013

Talutusponi Skjona ja muut karvakaverit

Särkänniemi-juttu jatkuu...
Särkänniemen eläintarhasta ajateltiin aluksi monipuolista kokonaisuutta Korkeasaaren tyyliin, mutta hanke oli turhan kallis ja hankala toteuttaa, joten paikkansa sai kotoisampi Lasten eläintarha. Aitauksiin pääsi kesyjä eläimiä taputtelemaan ja ruokkimaan. Tärkeää oli myös myös muu lasten touhuaminen, oli poniratsastusta, leikkikenttää ja karusellia, myöhemmin satutunteja ja nukketeatteria.

Avajaiset 4.7.1970 ja eläinlajeja oli tuolloin 17.
Myös eläintarhan suosio ylitti odotukset akvaario-planetaarion tapaan, aukioloaikaa venytettiin syyskuun puolelle.

 
 
 
 

Eläintarhan portilla Suomen Trikoon muotia v. 1971 (Avotakka.)
Huomio kiinnittyy rakennuksen unikkokankaiseen seinään.




 
Blogisti Lasten eläintarhassa ehkä vuonna -74 -75 ? Muistikuvat hataria, mutta tuon leikkihärvelin muistan, eläintarhasta en mitään. Hyljealtaan muistan, ja kolmas muistikuva on Näsinneulaan hissillä meno. Mukana kulki hissipoika, joka otti sallitun määrän matkustajia kyytiin ja paineli hissinappeja. Milloinkohan tämä käytäntö loppui ?

Leikkimaiseman valmistaja on Lohi Oy, Linnanmäellä ollut samantyylinen kokonaisuus. Vähän jänskättää mennä tuossa riippusillalla, pakki selvästi päällä.


 
 
 Seuraavana sitten uusi vetonaula, Näsinneula, avajaiset vapun alla 28.4.1971. Tampereen kaupungin sivuilta voi kukata pienen kuvasarjan tornin rakentamisesta, hurjaa hommaa !
(Lisää rakennuskuvia Siiri -tietokannasta, laita hakusanaksi Näsinneulan rakentaminen. Jos aihe kiinnostaa, samalta sivustolta löytyy myös muita Särkänniemi-valokuvia, uusia ja vanhoja.)

Ravintola on 124m:n korkeudessa, näköalatasanne, jossa oli myös baari Neulansilmä, 120m. Tarjolla oli elävää musiikkia ja tanssia kahdessa kerroksessa.

Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo
Katso muut vanhat kuvat Näsinneulan ravintoloista Restopedian sivuilta.



Odotetun huvipuiston aika tuli v. 1975.
Ennen tätä tivoliyrittäjät Lauri Seiterä ja Leo Lindblom ehtivät pyörittää tornin juurella yksityisesti pientä Neulan huvipuistoa kesinä 1972-73, mutta heidän vuokrasopimustaan ei jatkettu, vaan kaupunki halusi oman huvipuistonsa.


Lehtimainos 1975 (Seura)
Ensimmäisenä kesänä oli jo mukana Troika ajolaite, joka pyörii vinhasti Särkänniemessä edelleen. Muita huvituksia olivat mm. Calypso, autorata, Mini-Avion-karuselli, peilisali, Metkula, arpamyyntiä, onnenpyörää, ampumarata, peliautomaatteja.

Huvipuiston laajentamista alettiin suunnitella jo heti ensimmäisen vuoden jälkeen.

Pääsymaksuja Linnanmäelle tai Särkänniemeen ei tarvinut maksaa, ilmaisliput kerättiin kaikille aikauslehdistä. Apu ja Seura tekivät useana kesänä huvipuistojen kanssa yhteistyötä, ja Pirkastakin löytyi ilmaislippu koko perheelle.
 *Loppu*
 
Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.
Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.


 
 

11. lokakuuta 2013

Kirpputorilta, päivää !


Ramppaan nyt harva se päivä kirppareilla etsien sitä THE MEKKOA (kaksi ehdokasta jo ostettu), mutta kirppissilmä pidetään toki auki kaikelle muullekin kiinnostavalle.
Muoks* Gaalamekoksi valikoitui Seppälän pikkumusta, ei siis vanha, mutta retrotyylinen, tykkään. Maksoi 3e, joten ei suuri sijoitus.

Lasissa näkyy alapuolen saumakohta, ei ole halkeama : )
Ei edes Riihimäen lasin tarra johdattanut myyjää oikeille jäljille,
 vaan Barokki jalallinen kakkuvati oli laitettu myyntiin hintaan 3,50eur.
 
Tai mistäs sen tietää, jos joku oikeasti halusi vaan päästä tavarasta eroon ?
Minä kuitenkin kiitin ja kuittasin tämän itselleni.
 
Barokki on Erkkitapio Siiroisen v. 1966 suunnittelema puristelasinen sarja.
 Sen suosituin osa, leivostarjotin, oli tuotannossa vuoteen 1975 asti.


10. lokakuuta 2013

Löytö !

Kirppispongarille lasiesineiden tunnistaminen on tärkeää, hyviä löytöjä saattaa mennä ohitse kun ei vaan tunnista esinettä.
Selailenkin paljon alan kirjallisuutta, kuvastoja, nettiä, katson kuvia, opettelen.

Hyvästä näkömuistista oli apua myös seuraavan esineen tunnistamisessa. Muistin, että kyllähän minä olen tuon nähnyt kuvassa, muistin jopa missä kirjassa. (Keräilijän aarteet-Suomalaisia lasimaljakoita.)

 Pieni taide-esine on maljakko (n. 9cm), 
 Tapio Wirkkalan suunnittelema Jäkälä eli Sormivaasi,
Iittalan tuotannossa 1950-1964.
 Lasin pinta on happohimmennetty sameaksi.

Ei ole signeerattu,
 signeerattuna olisi myyjä sen silloin tunnistanutkin,
eikä hintana olisi varmasti ollut 1eur.

Luulisin, että tämä on vuoden paras löytö noin kun ajattelee arvoa,
 mutta mikään suosikkiesine tämä ei ole.
Ihan hyllyn perukoille menee.



 Samaan syssyyn vielä joitakin muita ostoksia:
 Vanhat Röstrandin astiat ovat suomalaisille aika vieraita, kulhon (halk. 18cm) pohjasta löytyy kuitenkin leimat, jonka avulla voi etsiä lisää tietoa.
Sarja on Viktoria, tuotantoaika 1950-60-luku.
Koriste käsinmaalattu.
Hinta: 50cent.



 Kaksi Franckin Häränsilmää, isoon oli kirjoitettu hintalappuun "sininen lasikippo", hinta oli 50cent.

Pieni kirkas oli myynnissä pussissa, jossa oli kaksi muutakin pientä lasiastiaa,
 hinta niille yhteensä 50cent.



 Tässä vähän pölyistä Finel emalia,
ovat olleet jo jonkin aikaa parvekkeella koristeena.
Joku paikka näillekin pitäisi sisältä pian löytää.

Koriste R. Uosikkisen, 1.6 litrainen Ritari kahvipannu 5eur.



Pieni kattila, koriste Apila
 loppupuolelta 70-lukua.
Sarjaa löytyy myynnissä esim. Anttilan kuvastoista vuodelta -79 ja -80.
Hinta 1,50eur.


5. lokakuuta 2013

Softista

Sofnailon, Bri Nylon, diolenvanu, Enstex....siinä ajankohtaisia kangassanoja 70-luvulta ja materiaalit löytyvät näistä ulkoasuista. Kaikki kuvat Anttilan syksy-talvi kuvastosta 1974-75.

Kankaat näyttävät hienoilta, mutta kestävyyden ja vedenpitävyyden kanssa oltiin vielä lapsenkengissä. Tuollainen softpuku olisi kiva nyt testata miten kestäisi jäisessä lumessa ryömimiset ja liukumäenlaskut. Veikkaan että aika pian kävisi kankaalle huonosti. Vanut tursuilisivat palkeenkielistä ulos.

Mutta juuri tällaisena kiiltävänä ja kahisevana 70-luvun topat muistetaan.


 
 
 
 
 
 Reiman Enstex oli edelläkävijä lasten ulkopukeutumisessa, monen äidin ja kerhotädin pelastus.
Selvästi hinnakkaampi kangas kuin muut.
 
 
 
Äidin ompelema softis, nokialaiset, häntälakki ja meidän ISO hauva.


4. lokakuuta 2013

Yllättävä UFF

UFF LAHTI, Kauppakatu 17
MUOKS*  Liike lopettu.


UFF on kallis paikka, en juurikaan käy. Poikkeuksen tekee tasarahapäivät ja niistäkin viimeiset, 3-1e päivät. Vaatteet ovat hyväkuntoisia, mutta siltikin mielestäni ylihinnoiteltuja.

Nyt kuitenkin menin kun uusi valkoima oli laitettu esille. Retroisia kodintekstiilejä olikin paljon tarjolla, ja eikä hinnatkaan olleet niissä yllättäen sen hurjempia kuin esim. Fidassa tai Kontissa.

Pöytäliinaksi ostin Marjatta Metsovaaran v. 1963 Tampellalle suunnitteleman Kukka satiinikankaan, hinta 7eur.

Toinen ostos oli Kukkaa myös, Finlaysonin froteepyyhe 70-luvulta, UUSI !
Sekin oli 7eur.


Muistin, että jossain on ollut mainoskuva pyyhkeestä, ja löytyihän se, Sokoksen mainoslehtisestä.


***
 


Problemos problemos....minulla on tulossa se gaalailta, jossa palkitaan parhaita blogeja, ja olin jo valinnut puvun minkä laitan päälle. Siis tämä pitkä, jota olen käyttänyt yleensäkin juhlissa.
Nyt kutsussa tuleekin että asu on coctail, hameenhelma polvipituinen !

Nyt on ongelma se, että ihan sellaista hippamekkoa ei ole kaapissa.
Kuukausi aikaa etsiä, haluaisin toki jonkun 70-luvun mekon, jos vaan mieluinen löytyisi. Täytynee koluta naapurikuntienkin kirpparit ja vintagekaupat. Peukut pystyssä !

2. lokakuuta 2013

Koko rahan edestä elämyksiä

Kuvat vanhoista postikorteista ellei muuta mainita.
Särkänniemi silloin ennen, tilaa riitti.
 
Huvipuistokesä ohitse, suuret ja pienet ovat saaneet kokea enemmän tai vähemmän elämyksiä, enemmällä tai vähemmällä rahalla.

Tänä kesänä puhutti erityisesti Särkänniemen uudistettu hinnoittelu, yksittäisille kohteille (Koiramäki, akvaario, planetaario, delfinaario) kun ei ollut myynnissä erillistä kohdelippua, vaan vaikka yhdessä niistä käydäkseen piti ostaa ”koko paketti” eli Särkänniemi avain, aikuiselta 35/37e.
 
Monet jättivät käymättä ja suuntasivat halvempiin perhekohteisiin.
Nyt Särkänniemi myöntääkin mokanneensa, ja lupaa hinnoittelun muuttuvan ensi kesäksi.

Vaikka uusi Koiramäki ja koko Särkkä jäi tältä kesältä meiltä näkemättä ja kokematta kun ei vaan ehditty, on Särkänniemi tähänkin asti ollut hyvä retkikohde monipuolisen tarjonnan takia.

Mutta mistäs kaikki alkoikaan...

Jo v. 1959 Linnanmäen huvipuistoa pyörittävä Lasten Päivän Säätiö ehdotti yhteistyötä Tampereen kanssa, josko sinne laitettaisiin huvipuisto. Asiasta innostuttiin ja paikkakin katsottiin Ratinanniemeltä, hanke herätti kuitenkin vastustusta, ja asia jäikin sitten vuosikausiksi pöydälle.
Kaupunginisillä oli muitakin ideoita Tampereen matkailun edistämiseksi, kaupungin johdossa oli kalamiehiä ja syntyi ajatus akvaariosta, ja eläintarhastakin, kun Puolan ystävyyskaupungista oli saatu lahjaksi kaksi leijonanpentua.

Eläintarha perustettiinkin väliaikaisesti tyhjään teurastamoon v. 1964, kun tarhan sijoituspaikaksi aiotulla Särkänniemen alueella oli vielä asemakaava kesken. Eläimille tuli kuitenkin teurastamosta lähtö v. 1972, kun epäsopiva paikka suljettiin mm. kiristyneiden eläinsuojelumääräysten takia.

Kuntapomojen vierailu Usassa v. 1962 ja käynti paikallisessa planetaariossa teki suuren vaikutuksen miehiin, ja seuraavaksi alettiin miettiä tähtiteatterin saamista myös Tampereelle. Planetaario sopisi näppärästi akvaarion päälle.

Ratkaiseva vaihe ideamyllyssä oli kaupunginjohtaja Erkki Lindforsin
vierailu Kuopioon v. 1965, ja kun seurue lounasti Puijon tornin (rakennettu v. 1963) pyörivässä ravintolassa. Lindfors, joka pyrki aktiivisesti kehittämään Tamperetta, päätti että kaupunkiin oli saatava pyörivä näkötorni, ja Puijoa vielä korkeampi !

Enää puuttui sopiva paikka, planeetaarion paikaksi oli aiemmin väläytelty Särkänniemeä ja kallioisena se kävisi myös tornille.
Siitä alkoi selkiytymään koko visio; alueelle rakennettaisiin akvaario-planetaario, näkötorni ja tilaa jäisi vielä sille eläintarhalle ja tarvittessa ajatellulle huvipuistollekin. Alueelle ehdotettiin hotelliakin.

Akvaario-planetaarion edessä on ulkoallas, jossa polskutteli Stuttgartin eläintarhasta lahjoituksena saatu hylje Wilhelmi jo avajaisista lähtien. Myöhemmin seuraan saapui kaksi hyljettä lisää ja kaksi merileijonaa. Hylkeet olivat aikansa vetonaula ja keräsivät paljon uteliaita katselijoita. Kuvissa ihmisiä kerääntyneenä altaan reunalle. Näsinneulaa ei ole vielä rakennettu.
 
 V. 1966 perustettiin Tampereen Särkäniemi Oy ja rakennusten suunnittelu sekä akvaario-planetaariosta että näkötornista annettiin arkkitehti Pekka Ilveskoskelle.

Pohjoismaiden ensimmäisen akvaario-planetaarion avajaiset olivat 25.4.1969, yleisömenestys oli paljon odotettua parempi, lippuja näytöksiin oli varattu pitkälle eteenpäin ja lisänäytöksiäkin piti järjestää. Alkuperäinen vuositavoite saavutettiin jo kolmessa kuukaudessa. Sisäänpääsy oli 2,50mk, mitä pidettiin hiukan kalliinpuoleisena, lapsilta 1mk.

Planetaariokoneisto hankittiin japanilaiselta Minoltalta. Projektorilla pystyttiin heijastamaan 6023 tähteä katon puolipyöreään kupoliin, sama määrä mitä voidaan hyvällä ilmalla nähdä.
Planetaariossa syttyi tulipalo v. 1972 ilmeisesti oikosulusta, kupolin tähtitaivas tipahti lattialle ja alkuperäinen planetaariolaitteisto tuhoutui.

Akvaario-planetaarion jättimenestys vahvisti uskoa entisestään siihen että Särkänniemeä kannattaa jatkokehittää matkailun vetonaulaksi.

 
 
 Akvaariossa oli 20 suurta allasta ja 21 pienempää liikuteltavaa allasta. Suomalaisia kaloja, että eksoottisia harvinaisuuksia, yli sata erilaista lajia.
 
 
 Lapsena olen saanut kalakirjan, jossa kerrotaan että useimmat kirjan kalat ovat nähtävissä Tampereen Särkänniemen akvaariossa.
 
 
 
Juttu jatkuu...
 

Tietolähteet:
Kirjat: Tampereen historia 4, Näin muuttui Tampere, Se oli aikaa...60-luku Tampereella, 40 yhä hauskempaa vuotta-Särkänniemi 1960-luvulta 2000-luvulle.Lehdet: Avotakka 1971, Me naiset 1969, Pirkka 1976
sekä internet.