"NYKYPÄIVÄÄ EI OLISI ILMAN MENNEISYYTTÄ, JA IHMINEN ILMAN MUISTOJA ON RUTIKÖYHÄ"

19. lokakuuta 2017

Hienous Humppilasta


Humppilan lasi on edullista joka kodin lasia, vielä aliarvostettua, mutta löytänyt keräilijänsä silti.
Hinnat ei kirpputoreilla päätä huimaa, joten heräteostoksia tekeekin helpommin.

Minulla on mielessä muutamia Humppilan malleja joista tykkään, mutta paljon on myös sellaista lasia jota en ostaisi.
Tässä on tykkäyskohde, Tauno Wirkkalan suunnittelema Mesiurut maljakko.
Pitkään tehty ja myyty, vuodet 1972-87. Kuitenkin suht harvinainen kirpputoreilla.
Maljakko on erityisen kaunis auringonpaisteessa, kuvasin sen nytkin iltasäteessä hehkumaan.


Salaisuus hehkumiselle ja valon leikille on pohjassa oleva Wirkkalan keksimä prismaattinen lasilevy.
Tämä hunajakennomainen rakenne tekee maljakosta kiinnostavan, ja sitä tekee mieli käännellä ja katsella miten valo taittuu.

(Huom! Eero Rislakilla Mäntyharjun lasi on maljakko nimeltään Urku, jonka voi hätäisesti sotkea Mesiurkuihin. Pohjakuviosta viimeistään erottaa.)

Hei, joulu tulee kovaa kyytiä, ja pian onkin parhaat ajat kirpputoreilla etsiä jouluaarteita. Kerran vuodessa vain tämä mahdollisuus, kirppiskiertelijän juhlaa.


16. lokakuuta 2017

Anonymiteetistä Wärtsilän emaleissa

Wärtsilän mainos vuodelta 1962, uudet Venla kasari ja kattilat juuri tulleet myyntiin yönsinisenä ja oliivina. (Myöhemmin myös punainen, sekä Esteri Tomulan kuvittama Ruusukaali.)

Mainoksessa huomioitavaa on se, että suunnittelija mainitaan, taiteilija Harry Moilanen.

Wärtsilällä keskusteltiin 60-luvulla paljon siitä, pitääkö tuotteiden markkinoinnissa nostaa suunnittelija esille vai ei.
Kaj Franckilla oli selvä ja vahva mielipide, ja hänen mielestään sarjatuotantoa ei pidä myydä taiteilijan nimellä ollenkaan. Sarjatuotanto kun on hänestä aina yhteistyötä, monen työntekijän panos. Sarjatuotteen piti olla arkinen ja huomaamaton, vuosikymmeniä kestävä esine, niin ettei käyttäjä ala miettimään kuka sen suunnittelija on.
Wärtsilä luopui sitten tämän johdosta muotoilijoiden nimien käytöstä sarjatuotettujen tuotteiden kohdalla niin mainonnassa kuin tuoteluetteloissakin.

Franck oli myös yksinkertaisuuden ja koristelemattomuuden kannalla, hän ei pitänyt siitä että emaleita siirtokuvakoristeltiin, pelkkä väri olisi riittänyt mainiosti.

Onko nyt sitten suunnittelijat unohdettu Franckin toiveen mukaisesti, mietimmekö tekijöitä Finel emaleita pyöritellessämme?
Useimmille taitaa riittää kun tietää että kuka on koristesuunnittelija, muotoilijat ovat jääneet tässä kohdin heidän varjoonsa.


V. 1966 korostettiin tuotteen erinomaisuutta erilaisin mielikuvin.
Onpa mahtava tuote!
Tässä Venla punaisena.


22. syyskuuta 2017

Dora Jung, pellavataituri

DORA JUNG 1906-1980
Keväällä innostuin hurjasti Dora Jungin tuotannosta luettuani hänestä kertovan kirjan.
Alkoi uusi bongauskohde kirppareilla, Doran kattaustekstiilit. Löytyykö mitään ja millä hinnalla?

Ja nyt kun mennään syksyä, niin ei ole ollut ollenkaan vaikeaa niitä löytää. Valitettavasti usein niissä on jo vuosikymmenten tahrat pinttyneenä tai kangas kulunutta. Sitkeästi laitetaan myyntiin kuitenkin "kansallisaarteena", vaikka joitakin en olisi ilmaiseksikaan huolinut kun oli niin huonossa kunnossa.

Dora Jung alkoi suunnittelemaan Tampellalle 50-luvulla kun tablettimuodista siirryttiin enemmän pöytäliinojen käyttöön. Hän halusi saada taiteensa tutuksi koko kansalle, ja teollinen massatuotanto mahdollisti tämän. Paitsi että hän suunnitteli uutta, myös joitakin hänen kutomonsa uniikkimalleja siirrettiin tehdastuotantoon pienin muutoksin.

100 Ruusua lautasliinat 2.50eur/2kpl
Dora Jungin ehkä tunnetuin ja suosituin malli on 100 Ruusua joka on tehty Stockmannin 100-vuotisjuhlaliinaksi vuonna 1962. 70-luvun lopulla mallia oli saatavana jopa 25 eri kokoa.
Nyt Sataa ruusua valmistaa Lapuan kankurit.

Kirppareilla yleisimmin näkee Yrttitarha liinoja myynnissä, eivätkä ole kalliita. Kuosi on kyllä aika vaatimaton, ei kiinnosta minua.


Strada pöytäliina oli oikea tuurilöytö. Myyjä oli juuri tuonut tavaraa pöydälleen kun satuin paikalle.
Täyspellavainen damastiliina on 6-hengen ruokapöydälle, tahraton, hajuton, kuin uusi!
Hinta 3eur.

Strada on suunniteltu Tampellalle 60-luvun alussa, nimeen on saattanut vaikuttaa taiteilijan tekemä matka Italiaan. Mallissa kulkee keskellä leveä raita "strada" ja tämä on ainoa Tampellan valmistama pöytäliina, jossa on Doran signeeraus. Merkki muistuttaa kangaspuita tai hevosta. Dora puhuikin itse "Min häst."
Liinasta on useita värejä, luulen että tämä on kuparinruskea.


Puolipellavainen Perhonen on suunniteltu 70-luvun alussa, liinassa on kahdeksan erilaista perhoslajia. Nyt käytettiin hillittyjen värien lisäksi jo muodin mukaista voimakkaampaa, perhosta on tehty myöskin mm. oranssinpunaisena.
Ja jos Strada oli ilmeeltään ajalle tyypillinen graafinen, 70-luvulla siirryttiin esittäviin aiheisiin, luontoon ja kukkiin.
Perhonen jäi Doran viimeiseksi Tampellalle suunnittelemaksi malliksi.

Nämä minun ostamat perhoset ovat kokoa 130*260cm, sininen Pelastusarmeijan kirpulta 12.50eur kanta-asiakkaan alella, priimakuntoinen. Vihreä normaalilta pöytäkirppikseltä 3.50eur, vähän pesuissa jo nyppääntynyt.

Perhoset ei erotu niin hyvin kuin sinisessä. Kirpulla olen katsellut myös sitä punaista, eikä siinäkään  perhoset erotu kovin hyvin.

Ja Doran liinojen etsiminen jatkuu tietysti, haluaisin löytää esim. Calendulan kirkkaissa väreissä tai Omena pikkuliinan.
Parhaiten Doran liinoja oppii tunnistamaan lukemalla kirjan DORA JUNG - TEKSTIILITAITEILIJA - TAIDEKÄSITYÖLÄINEN - TEOLLINEN MUOTOILIJA, kirjassa on luettelo kuvineen Tampellalle suunnitelluista malleista.


19. syyskuuta 2017

Tummat taulut

Muistatteko näitä tauluja, edullista joka kodin taidetta? 60-luvulta eteenpäin, erilaisia aiheita.
Kuviot ovat muovia, ja kohollaan alustasta joka on kovalevyä.
Olen nähnyt myös matkamuistoiksi tuunattuna, kaupungin nimitarralla.


15. syyskuuta 2017

Tuoli.

Meillähän ei  ole sisustettu juurikaan vanhaan tyyliin, silloin muutossa halusin uudesta kodista selkeän ja valoisan mahdollisimman vähin huonekaluin ja hörsylöin. Joitakin lehtihaastattelupyyntöjä on tullut koskien retrosisustusta, kun oletetaan että asuntomme kylpee kokonaisuudessaan retroväreissä ja -tavaroissa, mutta näihin joudun sanomaan ei oota.

Tuonne minun omaan "mietiskelyhuoneeseen" olen hankkinut sellaiseksi tavaroiden laskupaikaksi 60-luvun tuolin.

On aina kiva kun esineillä on tarinansa ja historiansa, mistä kenen kynästä se tulee ja milloin.
Lähdin selvittelemään tällekin tuolille alkuperää, ja sain vahvistuksen, ettei ole ainakaan Asko tai Isku. Puuseppien kaupungissa kun ollaan, ja huonekalutehtaita kun oli aikoinaan valtavasti, tuoli voi olla periaatteessa mistä vaan.
Jos joku tunnistaa niin huutaa hep! Tuolissa on vielä alkuperäinen ehjä päällystys.

12. syyskuuta 2017

Muistojen makeisrasiat

Olettehan jemmanneet kaikki makeisrasiat, jotta lapsemme ja lapsenlapsemme pääsevät ihailemaan ja keräilemään niitä viidenkymmenen vuoden päästä? Eikö?
Voin tunnustaa, etten ole säilyttänyt ensimmäistäkään. V. 2012 Fazerilla oli pahvinen vanhalla kuvituksella tehty Muumirasia, jonka aioin säilyttää, mutta sekin tuli kyllä muutossa viimeistään heitettyä pois. Ja ei minusta nykyään rasiat ole niin kauniita, että kannustaisi säilyttämäänkään...

Mutta ihaillaan ja keräillään me nyt näitä lapsuutemme rasioita, niitä löytyy vielä paljon, silloin kun ei ollut kertakäyttökulttuuria, ja rasioiden kauneuskin toista luokkaa.

Fazerin isoista hyväkuntoisista pahvisista suklaarasioista saatetaan pyytää ~15euroa, ihan sellaisiin summiin en kuitenkaan taivu.
 Tämä ehkä äitienpäiväksi markkinoitu suklaarasia maksoi 4.50eur.
Ja fiksusti hintalappu oli kiinnitetty yhdestä kulmasta reunaan, joten sen sai poistettua pintaa pilaamatta. Annoin kassallakin positiivista palautetta asiasta, tarrallinen hintalappu oikeasti voi pilata tuotteen, kun sitä ei saa huokoisesta pinnasta pois nätisti. Eikä tällaisessa rasiassa asiaa kyllä auta yhtään, vaikka tarra olisi liimattu takapuolelle. Joskus jää jotakin ostamatta ihan tämän ongelman takia.


Roskiksistakin löytyy silloin tällöin rasioita, tässä kaksi SOK:n Pandan kaunokaista.
Lapsena minulla oli juuri tämä rasia!
Säilytyin siinä nukketalon nukkeja ja tarvikkeita.
Rasia voisi löytyä kotoa vintistä, mutta ei ole vielä osunut silmiin.
 Samettimaista pintaa jäljittelevä rasia on sisältänyt tryffelikonvehteja.



Erityisen koristeellinen rasia, en ole koskaan aiemmin nähnytkään.
Hieno, kuin korulipas.
 Pohjassa etiketti kertoo rasiassa olleen Tahiti suklaakonvehteja.